Ista Paavo Alkio

Ista Paavo Alkio (21. lokakuuta 1902 Laihia – 14. toukokuuta 1983 Laihia) oli suomalainen juristi ja hovioikeudenneuvos joka toimi Vaasan hovioikeuden presidenttinä 1970-luvun alussa. Hän oli oikeustieteen kunniatohtori.

Alkion vanhemmat olivat Maalaisliiton perustaja Santeri Alkio ja Anna Augusta Falenius. Hän pääsi ylioppilaaksi 1921 ja suoritti yleisen oikeustutkinnon 1927. Alkio sai varatuomarin arvon 1930 ja hänestä tuli lakitieteen kandidaatti 1934 ja lisensiaatti 1948. Alkiosta tuli 1963 Helsingin yliopiston oikeustieteen kunniatohtori.

Alkio toimi Vaasan hovioikeuden kanslistina vuodesta 1934, kirjaajana ja aktuaarina vuodesta 1936, viskaalina vuodesta 1939 ja asessorina vuodesta 1946. Alkio oli Vaasan hovioikeuden presidenttinä 1970–1972. Hän oli myös muun muassa Laihian kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1948–1952.

Talvisodassa Alkio oli kenttäoikeuden puheenjohtajana Paavo Talvelan joukoissa. Jatkosodan aikana hän toimi 11. divisioonan kenttäoikeuden puheenjohtajana vuosina 1941–1943 ja hän kirjoitti päiväkirjaa jokaisesta sodan päivästä. Päiväkirjaa kertyi lähes 3 000 sivua ja tästä materiaalista on vuonna 2003 julkaistu noin kolmannes kirjassa Sotatuomarin päiväkirjat. Alkiolla oli sodan aikana jatkuvasti erimielisyyksiä divisioonan komentajan kenraalimajuri Kaarlo Heiskasen kanssa joka piti Alkion johtaman kenttäoikeuden jakamia tuomioita liian lievinä. Alkio itse totesi 10. elokuuta 1942 että "Kenttäoikeuteni asiakkaissa on harvoja roistoja, mutta paljon erehtyneitä ihmisiä" ja hän piti Heiskasta ja muita ankaria rangaistuksia vaatineita ammattisotilaita "nappi-otsaan-vaan-teorian" kannattajina.

Alkion kanssa työskennellyt 11. divisioonan valvontaupseeri Taavetti Heikkinen (1906–1969) piti myös samaan aikaan päiväkirjaa, joka on julkaistu kirjana Rintaman poliisi. Valvontaupseerin päiväkirjat 1941–1944 (Ajatus kirjat 2010).

Lue lisää Wikipediasta »