Esad Baibulat

Suomen talvi- ja jatkosodassa palveli yhteensä 156 tataariyhteisön jäsentä. 21 tataarinaista toimi lottina. Kymmenen tataaria kaatui rintamalla ja 26 haavoittui. Haavoittuneista 7 vammautui pysyvästi. Talvisodan aikaan tataariyhteisön jäseniä oli Suomessa noin 800.

Tataarisotilaista yhdeksän oli upseereita, 38 aliupseereita ja kaksi sotilasvirkamiehiä. Sotatoimialueella palveli miehistötehtävissä yhteensä 101 tataaria. Heidän joukossaan oli korpraaleja, ylimatruuseja, sotamiehiä, jääkäreitä, autosotamiehiä ja pioneereja. Suurin osa talvisodassa palvelleista tataareista toimi jalkaväkiyksikössä tai tykistössä. Jatkosodan ensimmäisinä kuukausina sama toistui. Tataareja käytettiin myös hyödyksi neuvostolittolaisten vankien kanssa kommunikointiin.

Tataarit eivät jättäneet hengellisyyttään pois sota-aikana. Kun jatkosotaa oli käyty vuoden verran, lähetti Suomen Islam-seurakunta päämajalle pyynnön, että sen jäsenistöön kuuluville sotilaille myönnettäisiin kotiloma kahden islamilaisen suurpyhän ajaksi. Pyyntöön suostuttiin sillä ehdolla, etteivät lomat haittaisi yksikön sotatoimia. Heille myönnettiin kolmen vuorokauden pyhälomia kahdesti vuodessa loppukesästä (id al-fitr/ramadan ja id al-adha/korban). Palveluksen aikana suomentataarilainen kirjailija Hasan Hamidulla lähetti sotilaille postia ilmoittaakseen, että hänen painattamansa Koraani on saatavilla.

Yhteisön jäsenet pitivat sota-aikana keskenäistä yhteyttä yllä myös ruoan kuten pärämätsin muodossa.

Tataarisotilaiden nimet on ikuistettu heidän seurakuntansa seinälle muistolaattana sekä Helsingin islamilaiselle hautausmaalle muistokiven muodossa.

Sodassa kaatuivat Feyzi Kayenuk, Ämrulla Fethulla, Hasan Abdrahim, Sämiulla Asis, Taufik Fathullah, Enver Salah, Gaijär Nasretdin, Siadetdin Samlihan, Feizi Ali ja Haidär Nisametdin. Samlihan ammuttiin Helsingissä hänen ollessaan lomalla.

Lue lisää Wikipediasta »