Tauno Ilmari Kuosa

Tauno Ilmari Kuosa (6. elokuuta 1917 Varkaus – 1. lokakuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen yleisesikuntaeversti ja historioitsija.

Kuosa pääsi ylioppilaaksi Varkauden yhteiskoulusta 1936 ja aloitti historian opinnot Helsingin yliopistossa syyskuussa 1939. Hän palveli jatkosodan aikana komppanianpäällikkönä Rukajärven suunnalla ja suoritti 1945 aktiiviupseerin tutkinnon Kadettikoulussa. Hän haavoittui kolmesti jatkosodan aikana. Hän toimi opettajana Kadettikoulussa vuosina 1946–1948 ja Tykistökoulussa vuosina 1953–1954. Kuosa sai myös sodan vuoksi keskeytyneet historian opintonsa loppuun ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1947.

Kuosa toimi upseerina sekä kotimaassa että myös Suomen YK-joukoissa Kyproksella ja Lähi-idässä toimien muun muassa 1970-luvulla YK:n lähi-idän joukkojen apulaisesikuntapäällikkönä. Kuosa oli 10 vuoden ajan siviiliuralla Uusi Suomi -lehden palveluksessa toimittajana ja vuosina 1954−1961 lehden Lontoon-kirjeenvaihtajana. Hän julkaisi useita historiateoksia ja käänsi myös suomeksi varsinkin sotahistoriaan liittyviä kirjoja. 1960-luvun alussa Kuosa arvosteli teoksessaan Oman aikamme maailmantapahtumat presidentti Urho Kekkosen toimintaa yöpakkasten ja noottikriisin yhteydessä ja sai tästä kritiikkiä presidentin taholta. Vuosina 1967–1972 hän työskenteli toimistopäällikkönä Pääesikunnan tiedusteluosastolla. Kuosa ylennettiin everstiksi vuonna 1974.

Vuosina 1981–1988 Kuosa oli Kokoomuksen valtuutettuna Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Kuosa on suomentanut toistakymmentä teosta asiantuntemuksensa piiriin kuuluvilta aloilta.

Kuosan veli oli eversti Maunu Kuosa.

Lue lisää Wikipediasta »