Unto Erkki Olavi Lehtonen

Unto Erkki Olavi Lehtonen (31. lokakuuta 1919 Elimäki – 1. heinäkuuta 1944 Manssila, Rajakontu) oli suomalainen runoilija joka kaatui jatkosodan aikana.

Kahdeksanlapsiseen perheeseen syntyneen Unto Lehtosen isä oli Valtion rautateiden palveluksessa Korian rautatieasemalla. Lehtonen aloitti runojen kirjoittamisen jo 1930-luvulla käydessään Kotkan lyseota ja hän kuului jäsenenä Nuoren Voiman liiton harrastuspiiriin.

Talvisotaan Lehtonen lähti vapaaehtoisena ja hän osallistui sodan loppuvaiheissa Suomenlahden rannikolla käytyihin taisteluihin. Välirauhan aikana kesällä 1940 Lehtonen kävi upseerikurssin ja hänestä tuli vänrikki 1941 ja luutnantti 1942.

Jatkosodan aikana Lehtonen oli joukkueenjohtajana aluksi Karjalankannaksella ja sitten Syvärillä JR 2:n 7. komppaniassa. Hän toimi myös JR 2:n II pataljoonan valistusupseerina. Lehtonen jatkoi runojen kirjoittamista myös rintamalla. Kesäkuun lopulla 1944 suomalaiset joutuivat vetäytymään Syväriltä ja Aunuksesta venäläisten suurhyökkäyksen tieltä Rajakonnun seudulle vanhan rajan tuntumaan. Lehtonen toimi tässä vaiheessa JR 2:n II pataljoonaan lähettiupseerina. Pataljoonan esikunta joutui tykistötuleen Manssilan kirkonmäellä 1. heinäkuuta 1944 ja tässä yhteydessä Lehtonen sekä pataljoonan komentaja majuri Tauno Simo kaatuivat. Lehtosen ja Simon ruumiit jäivät kentälle.

Lehtosen rintamalla kirjoittamia runoja julkaistiin Kukkiva murhe-nimisenä kokoelmana 1945.

Lue lisää Wikipediasta »