Niilo Matti Oinonen

Niilo Matti Oinonen (23. joulukuuta 1897 Tampere – 25. syyskuuta 1946) oli suomalainen yleisesikuntaeversti, pioneeriupseeri ja pioneeritaktiikan opettaja ja uudistaja.

Matti Oinonen suoritti Viipurin upseerikokelaskurssin B-kurssin Markovillassa 1918–1919. Hän kävi Sotateknillisen koulun 1927–1929 ja Sotakorkeakoulun 1933–1935 saaden yleisesikuntaupseerin arvon 1937. Oinonen oli 1935–1939 Sotakorkeakoulun ja Sotateknillisen koulun linnoitusopin ja pioneeritaktiikan opettajana. Opettajana ollessaan hän uudisti pioneeritaktiikan opetuksen Suomessa. Sotavuosina Oinonen toimi muun muassa IV armeijakunnan ja Kannaksen Ryhmän pioneerikomentajana.

Oinonen joutui sotavuosien jälkeen syytteeseen ns. Oeschin-Neron tapauksessa, jonka yhteydessä oli vuosina 1941–1942 ammuttu laittomasti 51 venäläistä sotavankia Kannaksen Ryhmän alaisissa sotavankikomppanioissa. Oinosen allekirjoittama käsky linnoitustöissä käytettyjen vankien kohtelusta edellytti äärimmäistä ankaruutta ja välitöntä teloitusta niskurointitapauksissa. Oinonen tuomittiin 23. helmikuuta 1945 kahden vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen tahallisesta virkarikoksesta. Oikeusministeri Urho Kekkonen piti tuomiota liian lievänä, ja korkein oikeus palautti jutun takaisin sotaylioikeuden uuteen käsittelyyn huhtikuussa 1945. Oinosta syytettiin nyt yllytyksestä 18 sotavangin murhaan. Tässä vaiheessa Oinonen ilmoitti, että aloite kyseisiin käskyihin oli tullut kenraaliluutnantti Lennart Oeschilta. Oinonen joutui jutun käsittelyn aikana syyskuussa 1945 sairaalahoitoon ruuansulatusvaivojen takia, ja hänellä todettiin kasvain. Sotaylioikeus tuomitsi Oinosen heinäkuussa 1946 11 vuoden kuritushuonerangaistukseen. Oinonen kuoli syyskuussa 1946 oltuaan vangittuna vuoden ja yhdeksän kuukauden ajan. Matti Oinonen on haudattu Lahden vanhalle hautausmaalle Radiomäelle.

Lue lisää Wikipediasta »