Etunimet | Tauno Valdemar |
---|---|
Sukunimi | Palo |
Sotilasarvo | Kersantti |
Syntymäaika | 25.10.1908 |
Kotikunta | Helsinki |
Syntymäkunta | Hämeenlinna |
Joukko-osastot | Talvisota: 16.12.1939 - 20.04.1940 8.Kev.It.Ptri Jatkosota: 17.06.1941 - 21.08.1941 1.Kev.It.Jaos Jatkosota: 22.08.1941 - 08.12.1941 E/It.R 1 Jatkosota: 09.12.1941 - 19.01.1944 Pv.Viihd.tsto Jatkosota: 20.01.1944 - 20.01.1944 HelSkp |
Tauno Valdemar Palo (ent. Brännäs, Paloniemi; 25. lokakuuta 1908 Hämeenlinna – 24. toukokuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja. Hän aloitti teatteriuransa Sörnäisten Työväen Näyttämöllä Helsingissä vuonna 1927 ja siirtyi Suomen Kansallisteatteriin vuonna 1932, josta hän jäi eläkkeelle 1973. Palon roolityöt ulottuivat laidasta laitaan, ensirakastajista koomisiin hahmoihin ja macho-tyypeistä historiallisiin suurmiehiin. Hän sai jo uransa alussa kantaakseen taakan ”koko Suomen kansan Tauno Palona” ja pohjoisen valtakunnan latinalaisimpana hurmurina. Palon näyttämötaiteellisia voittoja olivat pääosat muun muassa näytelmissä Omena putoaa, Särkelä itte ja Viettelyksen vaunu. 1950-luvulla hän näytteli Juhanin roolin Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä. Myöhemmin Palo sai jopa kansainvälistä kuuluisuutta Juhanin osassa.
Palon elokuvaura kesti 30 vuotta, vuoden 1931 Jääkärin morsiamen pääroolista Tulipunaiseen kyyhkyseen 1961. Väliin mahtui yli 60 elokuvatehtävää, muun muassa Vaimokkeen, Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen miespääosat. Tähtiparista Tauno Palo ja Ansa Ikonen tuli käsite. He tekivät yhdessä kaksitoista elokuvaa, sekä runsaasti yhteistyötä myös näyttämöllä ja teatterikiertueilla.
Palo teki myös merkittävän laulajan uran. Hän levytti noin 85 sävellystä kahtena kautena, vuosina 1934–1951 ja 1967–1975. Niistä mieleenjääneimpiä ovat Rosvo-Roopen nimikappale sekä sodanvastainen ”Ruusu on punainen”. Näyttelemisen ja laulamisen lisäksi hän hankki lisätuloja mainostyöstä. Palo sai elokuvauransa varrella kolme Jussi-palkintoa (1946, 1950 ja 1952). Vuonna 1958 hänelle myönnettiin taiteilijaurastaan Pro Finlandia -mitali. Palo oli aviossa Sylvi Sakin kanssa vuodesta 1934 ja vuodesta 1962 Kirsti Ortolan kanssa. Näistä liitoista hänelle syntyi kolme poikaa.
Palon yksityiselämää varjostivat isoveljen itsemurha, myrskyisät ihmissuhteet sekä alkoholi. Tauno Palolta ilmestyi muistelmateos Käsi sydämellä vuonna 1969. Hänen elämästään on myös julkaistu Otavan kustantamana vuonna 2009 Lauri Meren kirjoittama 496-sivuinen kirja Tauno Palo.
Päivämäärä | Muokkaaja | Lisätieto / muokkaus |
---|---|---|
2021-10-19 15:57:46 | kari_1234 | Joukko-osastot |
2019-09-08 15:06:46 | pstp2 | Hyväksyntä |
2019-06-02 07:35:02 | osvansilakka | Hyväksyntä |
2018-05-24 05:18:48 | juhariepponen | Joukko-osastot |
2018-05-24 05:14:00 | juhariepponen | Wikipedia-osoite |
2018-05-24 05:13:50 | juhariepponen | Sotilasarvo |
2018-05-24 05:13:40 | juhariepponen | Syntymäkunta |
2018-05-24 05:13:31 | juhariepponen | Kuva, Joukko-osastot |
2018-05-24 05:11:41 | juhariepponen | Sivun luonti |