Ilmari Salminen

Ilmari Salminen (21. syyskuuta 1902 Elimäki – 5. tammikuuta 1986 Kouvola) oli suomalainen kestävyysjuoksija ja olympiavoittaja.

Salminen alkoi harjoitella kestävyysjuoksua tosissaan vasta 27-vuotiaana ja teki kansainvälisen läpimurtonsa yli 30-vuotiaana vuonna 1934, jolloin hän voitti 10 000 metrin juoksun ja sai pronssia 5 000 metrillä ensimmäisissä EM-kisoissa Torinossa. Salminen oli yrittänyt aiemmin tuloksetta Amsterdamin 1928 ja Los Angelesin 1932 olympiakisoihin.

Berliinin olympiakisojen 1936 ensimmäisenä kilpailupäivänä Salminen voitti kultaa 10 000 metrillä ajalla 30.15,4. Arvo Askola sijoittui toiseksi vain 0,2 sekuntia hävinneenä. Volmari Iso-Hollo oli kolmas tuloksella 30.20,2. Tämä oli Suomen viides ja toistaiseksi viimeinen yleisurheilun kolmoisvoitto olympiakisoissa. Samoissa kisoissa Salminen sijoittui kuudenneksi 5 000 metrillä kaaduttuaan 750 metriä maalista.

Vuonna 1937 Salminen rikkoi 10 000 metrin maailmanennätyksen juoksemalla 30.05,6. Hän juoksi uuden ennätyksen myös kuudella maililla. Salminen päätti kansainvälisen uransa Euroopan mestaruuteen 10 000 metrillä vuonna 1938 mutta voitti vielä kaksi Suomen-mestaruutta pari viikkoa vaille 40-vuotiaana vuonna 1942. Aiemmilta vuosilta hänellä oli neljä Suomen-mestaruutta: 5 000 metrillä vuonna 1932 sekä 10 000 metrillä vuosina 1934, 1935 ja 1937.

Salmisen veljet Manne (s. 1908) ja Eino (s. 1913) Salminen voittivat Suomen-mestaruuden 4 × 800 metrin viestijuoksussa vuosina 1938 ja 1939.

Vuonna 1988 Kouvolaan pystytettiin Pauli Koskisen suunnittelema Ilmari Salmisen juoksijapatsas.

Lue lisää Wikipediasta »