Esa Seeste

Esa Seeste (aik. Serenius) (synt. 4. heinäkuuta 1913 Viipuri – k. 2. lokakuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen telinevoimistelija ja olympiamitalisti. Pitkä opettajauransa perusteella hänelle myönnettiin vuonna 1980 kouluneuvoksen arvo.

Seeste voitti pronssia Berliinin kesäolympialaisten 1936 voimistelun joukkuekilpailussa. Vuoden 1948 Lontoon olympialaisiin Seeste oli myös ehdolla joukkueeseen, mutta loukkaantuminen piti hänet joukkueen varamiehenä. Lisäksi Seeste voitti vuonna 1950 MM-hopeaa joukkuekilpailussa sekä kultaa vapaaliikkeen kilpailussa. Vielä vuonna 1951 hän saavutti Helsingissä 6-ottelun Pohjoismaiden mestaruuden. Ensimmäisen kerran maaotteluedustuksen Seeste sai vuonna 1935 Saksa-maaottelussa. Maaotteluedustuksia tuli kaikkiaan 17. Moniottelun Suomen mestaruuden Seeste voitti vuosina 1940 ja 1943 ja useita telinekohtaisia Suomen mestaruuksia. . Vuoden 1951 SM-kisoissa Seeste oli moniottelussa vielä kolmas.

Vuonna 1952 Seeste nimitettiin Suomen Voimisteluliiton kilpailuvoimisteluvaliokuntaan. Lopetettuaan uransa hän toimi Helsingin Voimistelijoiden ja Helsingin Normaalilyseon Turnareiden valmentajana. Pitkäikaisen ja menestyksekkään maaotteluvalmentaja Birger Stenmanin luovuttua maaotteluvalmennuksesta Seesteestä tuli Suomen Voimisteluliiton uusi päävalmentaja vuosiksi 1957–1965, liiton hallituksen jäsenenä hän oli vuodesta 1956, liiton varapuheenjohtajana vuodesta 1967 ja puheenjohtajana 1970–1975. Hän valmensi Eugen Ekmanin Rooman vuoden 1960 olympialaisten hevosen olympiavoittajaksi ja Olli Laihon Meksiko Cityn vuoden 1968 hevosen hopeamitalistiksi.

Siviiliammatiltaan Seeste oli liikunnan lehtori. Hän tuli ylioppilaaksi Kouvolan suomalaisesta yhteislyseosta keväällä 1933 ja voimistelunopettajaksi Helsingin yliopistosta 1937. Hän toimi vuosina 1938-1946 Sunila Oy:n sosiaalipäällikkönä ja urheiluohjaajana, jona aikana hän oli sotavuodet viime vaiheessa kapteeniksi ylennettynä rintamalla. Voimistelunopettajan uran hän aloitti Helsingin suomalaisessa lyseossa, jossa hän työskenteli 1946-1947. Sen jälkeen hän siirtyi vuonna 1947 Helsingin normaalilyseoon, jossa hän työskenteli eläköitymiseensä asti.

Lue lisää Wikipediasta »