Aarno Snellman

Aarno Snellman (5. kesäkuuta 1893 Helsinki – 21. lokakuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja professori, jota voidaan pitää suomalaisen neurokirurgian uranuurtajana.

Snellmanin vanhemmat olivat Frans Emil Snellman ja Josefina Wilenius ja puoliso vuodesta 1921 Anna Rakel Mustakallio. Snellman tuli ylioppilaaksi Tampereen reaalilyseosta 1912 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1923. Hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1931 ja sai erikoislääkärin oikeudet kirurgisissa taudeissa 1933. Snellman toimi lääkärinuransa alkuvaiheessa Viitasaaren kunnanlääkärinä 1924–1932, siirtyi sitten pysyvästi Helsinkiin, jossa tosin oli jo ennättänyt toimia Helsingin yleisen sairaalan kirurgisen osaston vapaaehtoisena apulaislääkärinä 1924 ja 1929–1930. Suomen Punaisen Ristin sairaalassa Snellman toimi sen perustamisesta alkaen, ensin alilääkärinä 1932–1942 ja Simo Brofeldtin kuoltua ylilääkärinä 1943–1960. Sotilasarvoltaan Snellman oli lääkintämajuri (1941).

Perehdyttyään neurokirurgiaan Herbert Olivecronan opissa Tukholmassa, Snellman aloitti neurokirurgisen toiminnan Suomen Punaisen Ristin sairaalassa 1935. Hän teki Suomen ensimmäisen lobotomialeikkauksen vuonna 1946 Punaisen Ristin sairaalassa. Snellman oli Helsingin yliopiston kirurgian dosentti 1936–1947 ja maan ensimmäinen neurokirurgian henkilökohtainen ylimääräinen professori 1947–1961.

Lue lisää Wikipediasta »