Eino Vihtori Tervo

Eino Vihtori Tervo (27. lokakuuta 1918 Kuhmo – 18. toukokuuta 1970 Rovaniemi) oli suomalainen kaukopartiomies. Hänet ylennettiin korpraaliksi vuonna 1937, alikersantiksi 1937, kersantiksi 1942, ylikersantiksi 1943, vääpeliksi 1952 ja ylivääpeliksi 1968.

Tervo astui varusmiespalvelukseen vapaaehtoisena syyskuussa 1936 ja kotiutui marraskuussa 1937. Talvisodassa Tervo osallistui Kuhmon rintamalla Saunajärven ja Luelahden taisteluihin. Kantakortin mukaan hän aloitti elokuussa 1940 koulutusaliupseerina ja siirtyi helmikuussa 1941 rajajääkäriksi rajajääkäripataljoona 5:een. Jatkosodassa hän osallistui Rukajärven suunnan kaukotiedusteluihin.

Kesäkuusta 1941 helmikuuhun 1943 sekä syyskuusta 1943 syyskuuhun 1944 Tervo oli ryhmänjohtaja ja joukkueenjohtaja 14. divisioonan kaukotiedusteluosastossa (kaukopartio-osasto). Tervo oli yksi niistä 15 miehestä, jotka palvelivat divisioonan kaukopartio-osastossa koko sen olemassaolon ajan, perustamisesta 16. kesäkuuta 1941 sen lakkauttamiseen 30. syyskuuta 1944 asti. Hän oli mukana marraskuussa 1941 Toivo Korhosen tuhoamispartiossa, joka suoritti junan suistamisen raiteiltaan Kuutsjärven pistoradalla Ontajärven lähellä, sekä syyskuussa 1942 Eino Penttilän tiedustelupartiossa, joka ulottui Novinkajärveltä Tungutjärven seudulle.

Viljo Suokkaan partioon hän osallistui syyskuussa 1941. Partio osallistui Into Kuismasen alaisuudessa (Osasto Kuismanen) tiedusteluun Karhumäen suunnalla ja häirintään Karhumäen–Petroskoin (Muurmannin) radalla.

Tervolle myönnettiin 1. luokan Vapaudenmitali.

Lue lisää Wikipediasta »