Eino Ilmari Virkki

Eino Ilmari Virkki (17. syyskuuta 1898 Turku – 12. lokakuuta 1972 Helsinki) oli Suomen Puolustusvoimien eversti ja sodanaikainen rykmentin komentaja.

Virkki kävi tykistöupseerikoulun 1918 ja sotakorkeakoulun 1925–1927. Hän palvei KTR 3:ssa 1919–1920 ja aseseppäkoulussa 1920–1921. Erillisen rannikkotykistöpatterin päällikkönä hän oli vuonna 1921. Rannikkotykistön kapitulanttikoulua, myöhemmin meripuolustuksen kapitulanttikoulua, hän johti 1922–1930. Kadettikoulussa sotahistorian ja sotalaitosopin opettajana hän työskenteli 1930–1932. Yleisesikunnassa hän oli toimistoupseerina 1932–1934. Suojeluskuntien yliesikunnan koulutusosaston päällikkönä hän toimi 1934–1938. Satakunnan suojeluskuntapiirin piiripäällikkönä hän oli 1938–1939.

Talvisodassa Virkki komensi helmikuusta 1940 lähtien JR 34:ää. Jatkosodan alettua hän komensi JR 15:tä syyskuuhun 1942 asti. Tämän jälkeen sodan aikana hän toimi vielä Kotijoukkojen esikunnassa koulutustarkastajana, päämajan koulutusosaston päällikkönä sekä päällystökoulun johtajana. Jatkosodan jälkeen hän toimi Porin sotilaspiirin päällikkönä 1944–1945. Hän palasi pääesikunnan ulkomaanosaston päälliköksi 1947–1949. Uransa viimeiset vuodet 1949–1953 hän opetti Sotakorkeakoulussa ja erosi sitten aktiivipalveluksesta.

Ylennykset: vänrikki 1919, luutnantti 1920, kapteeni 1924, majuri 1927, everstiluutnantti 1934, eversti 1940.

Lue lisää Wikipediasta »