Carl Vredeby Berger Wegelius

Carl Vredeby Berger Wegelius (30. heinäkuuta 1905 Nokia – 18. heinäkuuta 1988 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen lääkäri ja professori.

Wegeliuksen vanhemmat olivat Carl Jakob Wegelius ja Anna Helena Wrede ja puoliso vuodesta 1939 sairaanhoitaja Anita Arpalahti. Hän tuli ylioppilaaksi Ruotsalaisesta normaalilyseosta 1923 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1931. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Wegelius väitteli 1934.

Wegelius toimi Jyväskylässä ja sen ympäristökunnissa toimineen 30. sotasairaalan päällikkölääkärinä jatkosodan aikana. Wegelius oli Helsingin yliopiston röntgendiagnostiikan dosentti 1942–1951 ja työskenteli Helsingin yleisen sairaalan röntgenlääkärinä vuoteen 1948, jolloin hän muutti Ruotsiin. Hän toimi Tukholmassa röntgenylilääkärinä Norrtullin sairaalassa, tartuntatautien sairaalassa ja Tukholman Karoliinisen instituutin lastensairaalassa vuodesta 1950 sekä Wenner-Grenin lääketieteellisen tutkimuslaboratorion johtajana. Samanaikaisesti 1953–1960 hän oli Turun yliopiston röntgenologian professori.

Wegelius kehitti röntgenkuvausmenetelmiä ja dokumentoi vastasyntyneen ensimmäisen hengenvedon. Hän kehitti myös selkärangan ja sydän-verisuoni-järjestelmän diagnostiikkaa sekä röntgenkuvausta väestön terveystutkimusmenetelmänä. Hän oli perustamassa Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskusta 1956. Hänen mukaansa on nimetty vuosittainen Carl Wegelius -luento, joka pidetään Sädeturvapäivillä. Luennoitsija saa myös Wegeliuksen mukaan nimetyn stipendin ja mitalin.

Wegelius toimi aktiivisesti pohjoismaisen yhteistyön parissa. Hänet valittiin kunniajäseneksi pohjoismaiseen ja eteläamerikkalaiseen röntgenologian järjestöihin. Sotilasarvoltaan Wegelius oli lääkintämajuri (1940).

Carl Wegeliuksen veli oli metsäteknologian professori Theodor Henrik August Wegelius.

Lue lisää Wikipediasta »