Klikkaa kuvakkeilla merkittyjä paikkoja saadaksesi lisätietoa kyseisestä paikasta.
Voit lisätä palveluun uuuden henkilön. Varmista kuitenkin ensin, että henkilö ei jo löydy palvelusta käyttämällä henkilöhakua.
Lisää henkilö palveluunTalvisodassa Kymenlaakson rannikon puolustuksesta vastasi Merivoimiin kuuluva Kotkan lohko, jonka perusti rauhanajan 2. Erillinen rannikkotykistöpatteristo. Ylimääräisten harjoitusten yhteydessä Kotkan rannikkolohkolle alistettiin kolme jalkaväkipataljoonaa: Er.P 21 (Pyhtäälle), Er.P 22 (Inkeroisiin lohkon reserviksi) ja Er.P 24 (Virolahdelle).
Kotkan lohkon komentajana toimi everstiluutnantti T. Kainulainen, joka joulukuun 1939 puolivälissä, ennakoiden Suomenlahden jäätymistä, otti yhteyttä Kymenlaakson suojeluskuntapiirin komentajaan, eversti W. Berghiin, joka uhkan ymmärtäen käynnisti suojeluskuntapataljoonien perustamisen yli-ikäisistä miehistä, nuorista pojista ja lotista.
Miehikkälän suojeluskuntakomppanian perustamisesta annettiin 18.12.1939 päiväkäsky, jossa määrättiin komppanian kokoonpano: komentoryhmä, neljä kiväärijoukkuetta sekä toimitusjoukkue, missä oli muonittajina kaksi lottaa, viiden lotan muodostaessa lääkintäryhmän. Komppanian kokonaisvahvuus oli 15 aliupseeria, 167 suojeluskuntalaista ja 7 lottaa sekä 10 sk-alokasta ajomiehinä. Komppanian päällikkönä toimi aluepäällikkö Reino Raitio. Miehikkälän komppania oli Haminan lohkon I suojeluskuntapataljoonan 3. komppania.
Pataljoonan 1. komppanian muodosti Virolahden suojeluskunta ja 2. komppanian Virolahden merisuojeluskunta. Pataljoonan komentaja oli res.vänr. V. Turunen.
Kymenlaaksossa perustettiin kaikkiaan 7 suojeluskuntapataljoonaa. Rannikon suojeluskunnat muodostivat I – IV/Haminan lohkon suojeluskuntapataljoonat rannikon suojaamiseksi. Näiden pataljoonien nimet olivat harhaanjohtavia. Mitään Haminan lohkoa ei ollut, mutta Kotkan lohkon esikunta oli kyllä Haminassa. Pohjois-Kymenlaaksossa muodostettiin kolme pataljoonaa, I-III/Kymenlaakson suojeluskuntapataljoona ilmamaihinlaskujen torjuntatehtäviin Kausala – Luumäki rautatien varrella. II/Ky.sk.pataljoona tosin alistettiin Kotkan lohkolle.
Pataljoonien miehityksen määrittäminen oli alku tälle vapaaehtoisen maanpuolustuksen voimannäytölle. Tarvittiin koulutusta, aseita ja varusteita. Kapteeni Widenojan johdolla käynnistettiin tammikuussa 1940 suojeluskuntapiirin Kausalan koulutuskeskuksessa sarja kursseja, joilla annettiin kymmenessä päivässä pikakoulutus pataljooniin nimetyille komppanianpäälliköille, joukkueenjohtajille ja ryhmänjohtajille. Kausalassa koulutettiin tammi- helmikuussa 20 komppanianpäällikköä, 83 joukkueenjohtajaa ja 410 ryhmänjohtajaa. Lisäksi aluepäälliköt järjestivät alueittain viikon mittaisia alokaskursseja. Suojeluskuntapiirin esikunnassa palvellut luutnantti Juuso Walden sai tehtäväkseen pataljoonilta puuttuvan aseistuksen hankinnan, missä hän onnistui hyvin. Miehikkälän komppanialla oli 7.2.40 121 kivääriä, 2 konepistoolia ja 1 konekivääri. Aseiden laadussa toki oli ongelmansa.
Piiripäällikkö antoi 27.2.1940 käskyn kiireellisesti nostaa pataljoonien taisteluvalmiutta. Kaikki toiminta perustui vapaaehtoisuuteen, niin myös käskyssä määrätyt tehtävät:
Jokaisella miehellä tulee olla kivääri ja siihen 90 kpl patruunaa, hiihtovälineet voiteineen, lumipuku, selkäreppu, ruokailuvälineet, kolmen päivän kuiva muona, varajalkineet, alusvaatekerta, peitehuopa, päällystakki, pomppaturkki tai ulsteri, ensisidepaketti ja jollei kaasunaamaria niin suojatuppo.
Suojeluskunnissa olevat pikakiväärit ja konepistoolit eivät saa olla varastoituina varastoihin vaan ne on jaettava niiden ampujille. Jokaista pk:ä kohti tulee olla jaettuna ampujalle ja ampujan apulaiselle yhteensä 300 patruunaa. Lippaita ei täytetä ennen kuin hälytyksen sattuessa. Jokaiselle kp-miehelle on jaettava 200 patruunaa konepistoolia kohti.
Jokaista komppaniaa varten varataan kenttäkeittiöksi yksi jaloilla seisova karjakeittiö. Mikäli suinkin on mahdollista, on tällainen karjapata otettava heti komppanian käyttöön ja sijoitettava se valmiiksi rekeen.
Keittiöajoneuvon tarpeellinen kalusto, kuten lihalaatikot, lihakirveet, sahat, myrskylyhdyt, ämpärit, kynttilät, maitoastiat, keittovälineet ja ruuankuljetusastiat on heti hankittava tai valmiiksi tiedusteltava, mistä ne nopeasti saadaan.
Tuhoamisosastojen ja kokonaisten komppanioiden nopeaan kuljettamiseen, etupäässä rannikon suuntaan, on tehtävä tarkka suunnitelma. Tämä edellyttää kuljetusvälineiden, autojen ja hevosten varaamista etukäteen. Tätä varten komppanian päälliköiden ja erillisten joukkueiden johtajien on yksikkönsä alueella suoritettava autojen ja hevosten tiedustelu. Tarvittavien autojen omistajien nimet ja osoitteet sekä autojen laatu on heti puhelimitse ilmoitettava Piiriesikuntaan. Luetteloiden perusteella Piiriesikunta lähettää autojen omistajille kirjallisen sopimuskaavakkeen siitä, että autot on varattu sk-pataljoonien käyttöön. Ennen kuin tämä toimenpide on valmis, on komppanioiden päälliköiden ja vastaavien suullisesti auton omistajien kanssa sovittava siitä, että nämä autot ovat aina lähtövalmiina, kuljettajat varattuna ja tankeissa polttoainetta, jota saadaan jakelupaikoista aluepäällikköjen antamilla ostotodistuksilla. Yhdellä kuorma-autolla voi kuljettaa yhden kiväärijoukkueen, jolloin kaksi ryhmää sijoitetaan autoon ja kaksi ryhmää suksilla kahdessa noin 30 metriä pitkässä köydessä auton perässä. Henkilöautolla voi vastaavalla tavalla kuljettaa hyvin kaksi ryhmää. Sikäli kun autoja yksikön alueella ei ole saatavissa on kuljetuksiin varattava hevoset.
Suojeluskunnissa lienee jossain määrin jäljellä sairaspaareja, ensisiteitä ja lääkintäaliupseerin laukkuja. Vaikka komppanioihin ei olekaan sijoitettu lääkintämiehiä on jokaiseen komppaniaan lääkintälottien lisäksi jos mahdollista varattava ainakin yksi lääkintäaliupseeri ja korpraali. Näille on varattava lääkintäaliupseerin varusteet. Jokaiselle komppanialle on varattava myös kahdet sairaspaarit. Ellei paareja ole, on ne tehtävä heti. Jokaista sairaspaaria kohti tulee olla kaksi kantohihnaa ja vähintään yksi peitehuopa.
Suojeluskunnissa olevat ensisidepaketit on heti jaettava suojeluskuntalaisille. On käännyttävä paikallisten lottien puoleen, että ne heti ryhtyvät valmistamaan puuttuvat ensisidepaketit. Ensisiteet valmistetaan sideharsosta ja varustetaan pumpulitukolla kuten valmiitkin paketit. Valmis paketti kääritään ensinnä voipaperiin ja sen päälle luja käärepaperi. Valmiit paketit desinfioidaan paikallisten sairaaloiden sterilisaattoreissa. Lääkintäaliupseerien selkä- ja vyölaukkuihin on varattava kuumemittari, haavapinsetti, sidesakset, kolmikulmaliina, kimmoinen side, lääkelasi, hakaneuloja, ja mikäli mahdollista seuraavia lääkeaineita: luminaalia, streptolysinia, asperiinia, codeinia ja kamferia. Mikäli mahdollista myös influenssa, päänsärky- ja yskänpulveria. Varmaan apteekkarit luovuttavat nämä lääkeaineet sk-komppanioille ilmaiseksi kun asian tärkeys heille selitetään.
Suojeluskuntapataljoonien perustaminen ja varustaminen oli Kymenlaakson vapaaehtoisen maanpuolustustyön voimannäyttö. Sen lisäksi, että pataljoonien henkilöstö oli vapaaehtoista myös varusteet ja kuljetusvälineet saatiin vapaaehtoista tietä.
Lähteet: Joukosta ei löydy komppania- eikä pataljoonatasoisia sotapäiväkirjoja, ei myöskään muita asiakirjoja. Sen takia lähteinä on käytetty muiden joukko-osastojen, suojeluskuntapiirin ja suojeluskunnan asiakirjoja.
Kansallisarkisto, arkistoyksiköt: Sk-782/3, Perus 1944/15, T-4013/17-29, Perus 3460, Sk-1112/9
Sotapäiväkirjat: Ristiniemen linnake, Pataljoona Aaltonen, Kotkan lohko, Er.P 21, Er.P 22, Er.P 24, IPAK/Hamina, Virolahden alalohko, Haminan ryhmä, Osasto Jussila, Osasto Heinonen, Koiviston suojeluskunta, Kymenlaakson suojeluskuntapiiri
Kirjallisuus: Mannerheimin muistelmat
Talvisodan historia
Kymenlaakson osakunnan upseerit, juhlajulkaisu 1966
Tiilikainen, Pusa: Talvisodan jäinen loppunäytös
