Kaikki kolme Ässän pataljoona saapuivat Lyykylän alueelle puoleen päivään mennessä. Kevyt Prikaati Tiiainen oli jo saapunut alueelle ja oli jatkamassa etenemistä kohti Viipuria. Eversti Vihman johtama 12. divisioona oli nopealle liikkeellä ja kiivailla hyökkäyksillä saavuttanut edulliset lähtöasemat hyökkäystä varten katkaistaakseen vihollisen kulkuyhteydet Viipurista kaakkoon. Armeijakunta antoi divisioonalle määräyksen vihollisen hallussa olevien Viipurin ja Leningradin välisten huoltoteiden katkaisusta.
Vihollisen voimakas vastahyökkäys uhkasi jo Mannikkalan ja Suur-Peron välillä suomalaisten puolustusta. Eräistä rajajääkärikomppanioista muodostettu Osasto Kanerva kärsi 200 miehen kokonaistappiot. Se on paljon noin 500 miehen yksiköstä. Vihollinen sai läpimurron ja eteni aina Karisalmen seudulle. Kello 13.00 hälyytettiin Tiiaisen avuksi Ässän ensimmäinen pataljoona. Yhdessä taisteltuaan saivat suomalaisjoukot lyötyä vihollisen takaisin taisteltuaan iltaan asti. Illalla klo 19 haavoittui eversti Tiiainen komentoteltassaan tykistökeskityksen aikana. Hän kuoli haavoihinsa hiukan myöhemmin. JR 26 otti rintamavastuun eversti Tiiaisen prikaatilta.
Vastassa oli ollut vihollisen kaksi divisioonaa, 115. ja 123 D, joissa oli yhteensä noin 22 000 miestä. Tästä voimasta huolimatta vihollisen vastahyökkäykset torjuttiin kaikkialla. Erään vihollistaistelijan tiedetään sanoneen, että "Meillä on sanonta: maailmassa on kolme armeijaa, jotka eivät sodi, Ruotsin armeija, Turkin armeija ja Neuvostoliiton 23. armeija".
Rykmentin sotapäiväkirja:
