Rykmentille annettiin käsky uudelleen järjestelystä. Jalkaväkirykmentti 26 hajoitetaan siten, että 1912 ja sen jälkeen syntyneet aliupseerit ja miehet sekä osa upseereista siirretään pääasiassa JR 5:een ja muodostavat sen kolmannen pataljoonan. Muut jäävät entiseen rykmenttiin tehtävänä etupäässä vartiopalvelu.
Rintamalle siirtymisestä kieltäytyminen ei aiheuttanut rykmentin lopettamista. Sen hajoittaminen oli ollut jo suunniteilla kaikesta huolimatta ennen kieltäytymistä.
28. päivä joulukuuta siirtyi nuoremmat ikäluokat JR 5:een. Myöhemmin he taistelivat 21.prikaatin riveissa sodan loppuun asti.
Vanhemmat miehet olivat Karhumäessä 15.1. 1942 asti jonka jälkeen heidät siirrettiin Petroskoihin kaupungin varuskuntapataljoonaksi.
Osa rykmentin vanhemmista ottivat osaa Hiisijärven suunnassa käytyihin taisteluihin. Tappiot siellä 7 kaatunutta ja 24 haavoittunutta.
27.1. kotiutettiin 1901 ja sitä ennen syntyneet.
25.2. siirtui rykmentin komentaja JR 35:n komentajaksi.
9.3. kaikki ennen 1912 syntyneet lomautettiin ja Ässä-rykmentin tarina itsenäisenä yksikkönä päättyi 25.3. 1942.
SA-kuva: Kenraaliluutnantti Hägglund tarkastaa rykmentin. Hänen seurassaan mm. everstiluutnantti Susitaival, Äänislinnan varuskunnan päällikkö.
Äänislinna 1942.03.18
Vaikka rykmentin loppu oli vähemmän kunniakas, niin Ässä-rykmentin sotapolku oli ollut ankara, raskas ja kuluttava, mutta samalla ylväs ja loistokas.
