Ylipäällikkö vahvisti Karjalan armeijan vasenta siipeä siirtämällä joukkoja Karjalan Kannakselta ja muodosti uusi kenraalimajuri Laatikaisen johtama II armeijakunta. JR 35 alistettiin tällöin 4. D:lle.
JR 35 hyökkäys alkoi miehittämällä Kovdojärven-Sunjärven kannaksen jatkaen hyökkäystään Mäntyselkää päin jonne saavuttiin kovien taisteluiden jälkeen 28.10.1941. JR 35 määrättiin ensin divisioonan ja myöhemmin armeijakunnan reserviksi Mäntyselässä.
31.10.1941 otti JR 35 rintamavastuun ja hyökkäsi Kontiovaaraan päin ja saavutti Tsopinan maaston 2.11.1941. Hyökkäys Tsopinaan ei menestynyt mutta yhteishyökkäys 5.11.1941 JR 26 kanssa onnistui. Tämän jälkeen JR 35 ja 18 TKK koottiin divisioonan reserviksi.
JR 35 hyökkäys jatkui kohti Padukin metsätyöasemaa 15.11.1941. Hyökkäys ei menestynyt ja keskeytettiin 1.12.1941. Padukin metsätyöaseman valloitti seuraavina päivinä ilman taisteluja III/JR 26 neuvostojoukkojen vetäydyttyä.
Karhumäen lopullisten valtaustaistelujen alettua JR 35 siirtyi pisteen 130.0 maastoon vasemman sivustan suojaksi. JR 35 sai 5.12 käskyn edetä kohti pistettä 150.2. Hyökkäys jatkui ja saavutti 8.12.1941 käsketyn maaston, Krivjärven eteläpää-Suuren Kinnasjärven eteläpää.
16.12.1941 oli VII ja II armeijakunnan joukot saaneet haltuunsa koko Maaselän kannaksen puolustukseen sopivan maaston Seesjärven ja Äänisen välillä. Tälle kannakselle jäi puolustukseen kenraaliluutmantti Laatikaisen II armeijakunta.
