30. - 31. heinäkuuta: Pataljoonan komentaja antaa luutnantti Korhoselle/ 3. komp. käskyn ruuhien kuljettamisesta os. Kiianlinnan toimesta valmiusasemaan sekä ruuhien paikkauksesta tulevan hyökkäyksen aikana. Liekinheitinryhmän perustamisesta neuvotellaan. Pataljoonankomentaja keskustelee Ryhmä J:n esikunnan kanssa JR53:n lohkolla tapahtuvan ylimenon johtamisesta. Komentaja lähtee adjutantin seurassa seuraamaan ylimenoa. Luutnantti Pyyry seurasi ylimenoa oikeanpuoleisella ja luutnantti Viljanen vasemmanpuoleisella ylimenopaikalla. Oikealla saadaan ylimeno suoritettua klo 1.25:een mennessä, mutta vasemmalla jatkuu ylimeno vielä klo 2.20. Kummassakin ylimenokohdassa on ryssien kivääri- ja konetuliaseitten tuli hyvin kiivasta, mutta siiitä huolimatta suoritetaan ylimeno ilman pahempia häiriöitä. Ainoa vaikeus on saada jalkaväkeä ruuhiin. Melkeinpä kädestä pitäen on ylikuljetettavat miehet talutettava ruuhiin. Vasemmalla ylimenopaikalla on kaatuneiden evakuointi ja patruunatäydennys heikosti järjestetty, m.m. ylipäässeiltä joukoilta loppuvat konekiväärin ja konepistoolin panokset.
Tuoppajärven ylitystä vaikeuttaa kova myrsky ja ryssän moottoriveneiden tulitus.
Heinäkuun viimeisenä yönä alkaa ryhmä J:n todellinen voimainkoetus. Ylitettävänä on Sohjananjoki, joka n. 15 km pituisena halkaisee Pääjärven ja Tuoppajärven välisen soisen kannaksen. Ylimenossa 3. komppania ja valonheitinjoukkue kuljettavat yli suomalaisen taisteluosaston ja 2. komppania avustaa saksalaisia rakentaen mm. ponttonisillan Sohjanan yläjuoksulle. Luutnantti V. Isolan pioneerijoukkue purjehtii Tuoppajärveä n. 25 km vihollisen selustaan. I/JR 53 pioneerivahvistuksineen tuottaa suurta hämminkiä katkaisemalla vihollisen perääntymistien. Vesistökoukkaus nopeuttaa etenemistä kohti Kiestinkiä.¹
Sohjanan joen ylikuljetukseen ja ylitykseen ottaa komppania kokonaisuudessaan osaa. Yksi miehistä kaatuu ja useita haavoittuu.
31. heinäkuuta: Ponttonoimista ei päästä aloittamaan. Saksalaiset ovat päässeet yli, mutta eivät tien kohdalta, vaan siitä vasemmalle. Ryssä on pureutunut sillan kohdalla tien molemmin puolin ja tulittaa niin kovin, ettei tarkkaa siltatiedustelua vielä voi suorittaa. Pataljoonan komentaja antaa käskyn siirtää ponttonit Sohjananjoelle, mutta tavattuaan luutnantti Raemaan klo 24 ja kuultuaan, että ryssä on alkanut tulittaa tykistöllä ja kranaatinheittimillä Sohjananojan länsirantaa, lähettää kersantti Loposen pysäyttämään ponttonikolonnan.
1. elokuuta: Sohjonajoen vastarannan tultua puhdistettua vihollisista, voidaan ryhtyä rakentamaan ponttonisiltaa joen yli. Tähän ryhdytään elokuun 1. päivän vastaisena yönä. Lainattuja kuorma-autoja on vain kymmenen ja ne joutuvat tekemään kaksi edestakaisia matkoja ja silti ponttoneita jää vielä puuttumaan. Varsin vaikea tie vaikeuttaa osaltaan siirtoja ja lisäksi suurimman vaikeuden tuottavat metsistä malttamattomina siirtyvät saksalaiset kolonnat, täyttäen lopulta 7 km pituisen matkan niin täydellisesti, ettei puuttuvia ponttoneja saada tietä pitkin kuljetetuksi, vaan ne on irrotettava Tuoppajärven laivastosta. Edellä selostetuista syistä 62 metriä pitkä silta valmistuu vasta 2. elokuuta klo 5.00. Rakennustyön suorittaa 2. pioneerikomppania.
Selostus Tuoppajärven ylimenosta
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2964855
Krh.J/SissiP 3:n selostus Sohjananjoen ylirakennetusta ponttonisillasta
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2964845
Kuvia, selostus Sohjanan ylimenohyökkäyksestä:
http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/192/country/9/area/88/
O. Selinheimon kuvaus Sohjananjoen ylityksestä, sivu 17 (111)
http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1964/Kansa_Taisteli_04_1964.pdf
¹ Pioneeripataljoona 15 historiikki
