LIITY KANNATUSJÄSENEKSI

Pioneeripataljoona 27 18.6.1941-14.11.1942

Sotapolku

Klikkaa kuvakkeilla merkittyjä paikkoja saadaksesi lisätietoa kyseisestä paikasta.

Lisää henkilö

Voit lisätä palveluun uuuden henkilön. Varmista kuitenkin ensin, että henkilö ei jo löydy palvelusta käyttämällä henkilöhakua.

Lisää henkilö palveluun

Lisätietoja

Liikekannalepanokutsussa pyydettiin sotilaat saapumaan Helsingin Ruskeasuon ratsastushallille.18-21.6 Saapuvat sotilaat varustetaan valmiiksi keskityskuljetusta varten.

Sotapäiväkirja Pion.pat. 27  esikunta ajalle 18.6.1941- 12.3.1942 

http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=80346

PionP. 27 pioneerien toiminta jatkosodassa

Valmistautuminen hyökkäykseen liikekannallepanon jälkeen alkoi välittömästi, kun joukko-osastoja siirrettiin raja-alueen lähettyville. Välineistöä huollettiin ja täydennettiin kesä-heinäkuussa sekä miehistöä koulutettiin uusiin välineisiin ja pioneeri aseistukseen.

Pioneereille sodanjohto oli suunnitellut tukitehtäviä jalkaväen hyökkäyksen tukemiseksi. lV AK 12.D tst.joukoissa PionP. 27:stä alistettiin osastoja3/JR26, 7/ JR 26 kapt. Rautapäälle, JR 47 majuri  Sotisaari, Osasto Viisterälle ja KevOs 1 hyökkäyksen aikana.  Hyökkäyksen alkuvaiheessa pioneerit olivat jv-osastojen mukana raja-alueelle suoritetuissa tiedusteluissa etsien hälytyslankoja, miinoitteita, ansoituksia, raivaten kulkureittejä läpi kulkuesteiden ja merkiten turvallisia kulkureittejä. Huoltoteiden kunnostus oli myös tärkeä osa pioneerien toimissa. Raja-alueen ylityksen jälkeen raivattiin murroksia, korjattiin rikottuja teitä ja siltoja, sekä varmistettiin rakenteiden ja rakennusten turvallisuus ennen kuin niitä voitiin käyttää omien joukkojen hyväksi. Pioneerit myös valmistivat torvi-,putki-, tanko- ja kasapanoksia jv-osastoille joilla voitiin hyökkäysvaiheessa tuhota vihollisen murroksia korsuja ja linnoitteita. Vesistöjen ylityksiä varten joukot kouluttautuivat Saimaan rannalla Ilottulassa käyttämään ruuhikalustoa, syöksyveneitä sekä rakentamaan ponttonisiltoja. Päiväkirjoista löytyy myös maininta liekinheitin koulutuksesta jossa perehdyttiin uuden liekinheittimen toimintaan, niitä myös käytettiin vihollisen asemien tuhoamisessa sekä motitus tilanteissa.

Hyökkäyksen saavuttaessa Rajajoen teiden ja siltojen rakentaminen oli elintärkeä tehtävä joukkojen huoltovarmuuden turvaamiseksi. Selustaan jääneet miinoitteet merkittiin ja osittain purettiin välittömästi. Purettuja miinoitteita käytettiin raja-alueella suojavyöhykkeen luomiseen vihollisen ja omien joukkojen asemien väliin. Tehtävä oli erittäin vaarallinen koska vihollinen häiritsi pioneerien toimia kivääri, tykistö ja kranaatinheitin tulella.  Raja-alueen suojavyöhykkeelle rakennettiin ensin piikkilankalieriöistä esteitä vihollisen kulun estämiseksi, sekä ”espanjalaisia ratsuja”. Myöhemmin piikkilanka esteitä rakennettiin paalujen varaan kiristettynä matalaksi esteeksi. Usein myös alueet miinoitettiin eritavoin käyttäen putki-, polku-, valo-, hälytys-, ja tieurilla panssarimiinoja. Puuta käytettiin paljon linnoitteiden rakentamiseen, tehtiin vahvistettuja juoksuhautoja, korsuja, hevossuojia, varastoja ja korjattiin asumiseen soveltuvia rakennuksia ennen talven tuloa.

Vuoden 1941 lopulla ilmojen kylmettyä lisää haasteita miinoitusten rakentamiseen loivat talviset olosuhteet, maa ja vesistöt jäätyivät sekä lumipeite joka esti näkemästä esim. hälytys ja laukaisu lankoja. Näissä olosuhteissa sattui pioneereille inhimillisen erehdyksen seurauksena vakavia onnettomuuksia, omissa miinoituksissa tapahtuneissa räjähdyksissä kuoli ja haavoittui useita henkilöitä. Erityisen haastavaksi osoittautui jäälle (meri, joki ja järvialueet) tehdyt miinoitteet. Niiden ylläpitoon uhrattiin paljon aikaa talven 1941-42 aikana Terijoki- Rajajoki alueella. Merialueen kautta vihollinen lähetti tiedustelu ja tuhoamispartioita jäitä pitkin niiden havainnoimiseksi ja pysäyttämiseksi miinoitteita tehtiin. Miinoitteet koostuivat ARSA-pulloista tehdyistä kentistä jotka tarvittaessa räjäytettiin sähkölaukaisimilla. Sähkökaapelit olivatkin usein se heikoin lenkki miinoitteessa ja niiden kuntoa piti tarkistaa lähes päivittäin. Jäälle tehtiin myös hälytys ja valo ansoituksia. Jatkosodan aikana 1941-1944 pioneerit asettivat kolmena talvena yli 56.000 jäämiinaa Suomenlahden pohjukkaan Rajajoelta Vammeljoelle n. 14 km matkalle. Koko kenttä olisi voitu räjäyttää vihollisen edessä, jos se olisi yrittänyt hyökkäystä jäitse Kannaksen länsiosaan.

Keväällä 1942 Pion.P 27 siirettiin Karjalan Maaselkään II Armeijakunnan alueelle Tsopinaan noin 5 km Karhumäestä pohjoiseen. Päätehtävänä oli teiden kunnostus ja laivalaitureiden rakentaminen. Pataljoona lakkautettiin syksyllä 1942 ja pioneerivarusteet palautettiin Helsinkiin varastoihin. Osa miehistöstä kotiutettiin ja osa siirrettiin muihin osastoihin.

Yllä oleva kooste on koottu sotapäiväkirjoista PionP. 27 esikuntakomppania, 2. komppania ja 3. komppania, valitettavasti digitoituna ei löytynyt 1. komppania sotapäiväkirjaa kansallisarkistosta. Lisäksi tausta tietoja on kerätty sotahistoriakirjoituksista. Luettelo joukko-osastossa olleista henkilöistä perustuu mainintoihin sotapäiväkirjoihin kronologisessa järjestyksessä Katso luettelo viimeisestä karttapisteestä (Helsinki Herttoniemi)