10.9.1941 flyttade sektionens eldbatterier över gamla gränsen till Pien-Kaljala by 3-4 km söder om gamla gränsen. I det här området kom sektionen sedan att ligga under hela ställningskriget fram till 10.6.1944. Eldbatterierna gjorde några kortare ställningsbyten på hösten 1941 och hade ett flertal tillfälliga växelställningar både framåt och bakåt som användes då och då. 1. batteriets pjäser placerades i oktober 1941 inne i ryska betongbunkrar. De övriga batterierna grävde ned sig i normala pjäsställningar. Eldledningsplatser fanns vid frontlinjen 4-5 km längre mot sydost bl.a. eldledningsplatserna Musta, Teräs, Vaski och Pronssi hölls tidvis bemannade av sektionens eldledare. Sektionens kommandoplats ”Tiikerilinna” och underhåll placerades i närheten av Tonteri by, norr om Systerbäck och gamla gränsen. Sektionen fanns på hösten 1941 på 19. Divisionens frontavsnitt. I början av 1942 upplöstes 19. D. och sektionen underställdes 2. Divisionen.
I slutet av oktober 1941 gjordes en stor omorganisering gällande sektionens manskap. De yngre männen flyttades till Grova sektionen 4, som då delvis fanns på samma frontavsnitt. Från grova sektionen kom i stället motsvarande antal män av de äldre årsklasserna.
Det sovjetisk storoffensiven på Karelska näset började 9.6.1944 med tyngdpunkten mot Valkeasaari, strax söder om Tunga sektionen 17:s område. Sektionen deltog i de hårda striderna 9-10.6. Under dagen 10.6. när sovjetiskt infanteri och pansar nästan nått fram till eldställningarna lösgjorde sig batterierna ett efter ett och drog sig bakåt. Flera stupade blev kvar på platsen. Kommendören själv satte eld på sitt Tiikerilinna.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3510770 ->
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3510891 ->
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3204361 ->
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3204586 ->
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3205294 ->
Jatkosodan historia 4, s. 172-174, 288-304 Paulaharju, Sinerma, Koskimaa 1994. Suomen kenttätykistön historia II, s.294-300, 358-361
Patteriston tulipatterit ylittivät vanhan rajan 10.9. ja siirtyivät sen eteläpuolella olevaan Pien-Kaljalan kylään. Täällä alueella patteristo pysyi koko asemasodan ajan, 10.6.1944 saakka. Syksyllä 1941 tulipatterit vaihtoivat asemaa muutaman kerran ja niillä oli useita sekä eteen- että taaksepäin olevia väliaikaisesti käytettyjä vaihtoasemia. 1. patterin tykit sijoitettiin lokakuussa 1941 vanhoihin venäläisiin betonibunkkereihin. Muut patterit kaivautuivat tavanomaisiin tykkiasemiin. Tulenjohtopaikat sijaitsivat rintamalinjan lähellä noin 4-5 km kaakkoon tuliasemista. Patteriston tulenjohtajat miehittävät aika ajoin muun muassa tulenjohtopaikat Musta, Teräs, Vaski ja Pronssi. Komentopaikka ”Tiikerilinna” ja patteriston huolto sijaitsivat Rajajoen pohjoispuolella Tonterin kylän lähellä. Syksyllä 1941 patteristo toimi 19. Divisioonan alueella. Vuoden 1942 alusta lähtien, 19. Divisioona lakkauttamisen jälkeen, patteristo oli alistettu 2. Divisioonaan.
Lokakuussa 1941 toteutettiin merkittävä miehistön uudelleenjärjestely. Ikäluokka 1911 ja sitä nuoremmat miehet siirrettiin Järeään Patteristoon 4:ään, joka osittain oli samalla rintamalohkolla. Vastaava määrä vanhempien ikäluokkien miehiä tuli Järeästä patteristosta Raskaaseen patteristoon 17.
Neuvostoliiton suurhyökkäys Karjalan kannaksella alkoi 9.6.1944. Sen painopiste oli Valkeasaari, eli välittömästi Raskan patteristo 17 alueen eteläpuolella. Patteristo osallistui ankariin taisteluihin 9-10.6. Päivällä 10.6., kun vihollisen jalkaväki ja panssarit lähetyivät tuliasemia, patterit irtaantuivat yksi kerrallaan. Useita kaatuneita oli jätettävä. Komentaja itse sytytti Tiikerilinnansa tuleen.
