Eldbatterierna körde i ställning 1.7. I det skedet hade 19. Divisionens infanteri inte ännu anlänt till området och det fanns endast en svag säkring framför artilleriet. Tunga sektionen 17:s eldledning på kullen Orsu anfölls också 2.7. av en rysk patrull som man dock lyckades avvisa.
4-5.7. utförde sektionen de första kontrollskjutningarna mot mål på den ryska sidan gränsen. Från 10.7. stödde sektionen 19. Divisionens anfall över gränsen. Motståndet var hårt och infanteriets framryckning gick långsamt. Först 19.7. kunde sektionen flytta framåt. Tredje batteriet var då underställt major Huhtala och placerat i Riihikylä, där det också blev kvar några dagar.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3510750 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3204285
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3204522 Jatkosodan historia 1, s. 296-300
Tulipatterit ajoivat tuliasemiin 1.7. Siinä vaiheessa 19. Divisioonan jalkaväki ei ollut vielä saapunut alueelle ja tykistön edessä oli vain heikko varmistus. 2.7. venäläinen partio hyökkäsikin Raskas patteristo 17:n tulenjohtopaikkaan, joka oli Orsun kukkulalla. Hyökkäys onnistuttiin kuitenkin torjumaan.
4-5.7. patteristo suoritti ensimmäiset tarkistusammunnat rajan Venäjän puolella oleviin maaleihin. 10.7. alkaen patteristo tuki 19. Divisioonan hyökkäyksiä rajan yli. Vastarinta oli kovaa ja jalkaväen eteneminen oli hidasta. Vasta 19.7. patteristo siirtyi eteenpäin. Kolmas patteri oli siinä vaiheessa alistettu majuri Huhtalan tykistöryhmälle ja sijoitettu Riihikylään, jossa se pysyi muutaman päivän.
