JR 11 vetäytyi VKT-asemaan Kaltoveden (Makarovskoye Ozero) - Noskuanselän alueelle aloittaen asemiensa linnoittamisen. Osasto Vuokko sijoitettiin järvien väliselle 4 km:n kannakselle ja III Pataljoona itäsiivelle Kaltoveden taakse. Erillinen Pataljoona vedettiin 21.6. pois puolustuksesta ja lohkot jaettiin seuraavasti:
* keskellä Heinjoki - Antrea tien varteen II Pataljoona sekä 25. Tykkikomppania, vajaa 8. Tykkikomppania, 21 Tykkikomppanian pääosat ja KrhK/JR 53.
* oikealla sivustalla I/JR11 Pataljoona Oissinlammen ja Jännerpuujärven välissä
* vasemmalla III/JR 53 Kaltoveden ja Vuoksen välissä. III Pataljoona jäi reserviksi.
Tien suunnassa oli lohkon ainoa etukäteen linnoitettu kohde: leveän avo-ojan sivuille alettiin kaivamaan pesäkkeitä. Noskuanselän puolella kivikkoinen maasto tuotti vaikeuksia. Heikot asemat aiheuttivat myöhemmin runsaasti tappioita.
Vihollinen saapui JR 11:n asemien eteen miltei välittömästi joukkojen ryhmityttyä tehden tiedusteluluontoisia hyökkäyksiä. Ne aloittivat 26.6. varsinaiset hyökkäykset Kuparsaaren lohkoa vastaan. Klo 5.00 alkoi tykistövalmistelu ja tunnin päästä hyökkäys keskustaan ja oikealle siivelle. Hyökkäys torjuttiin, mutta klo 7.20 alkoi uusi hyökkäys n. 30 panssarivaunun tukemana. Puolilta päivin oli tämäkin hyökkäys torjuttu. Tässä taistelussa kunnostautui erityisesti alikersantti Tuomala: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Tuomala. http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/581
Päivän kolmannessa hyökkäyksessä iltapäivällä syntyi murto oikealla siivellä syntyi murto oikealla siivellä, III Pataljoona sai sen pysähtymään tasalle Jännerpuujärvi - Vellampi - Oisiinjärvi. Näillä paikoilla käytiin taisteluja sodan loppuun asti.
Taistelut jatkuivat vielä muutaman päivän kovina, mutta vihollinen siirsi painopistettä Viipurin ja Vuosalmen suuntaan ja vähensi joukkojaan Kuparsaaren lohkolla.
Rykmentti kärsi suuria tappioita menettäen kahdessa viikossa yksinomaan kaatuneina 142 miestä.
