Kesäkuun 12.olivat venäläiset VT-aseman edessä. JR 11 pysäytti tykistön ja panssareiden tukeman hyökkäyksen. Kirkonmäen eteentyönnetty tukikohta menetettiin ja samalla tuhoutui suurin osa pst-tykeistä. Rykmentillä oli sotasaaliina saatuja 47 mm:n tykkejä entisten 37 millisten sijaan. Tehottomiksi osoittautuivat uudetkin. Vihollisen murto Kolomäessä, mutta vihollinen karkotettiin omallla III Pataljoonan vastahyökkäyksellä. Seuraavina päivinä hyökkäsi vihollinen jatkuvasti tien länsipuolella Palokankaan suunnasta ja tien suunnassa Kolomäkeä vastaan.
Uusien panssarinyrkkien ja -kauhujen käyttöönotossa oli siellä täällä vaikeuksia, mm. mm. II Pataljoonan aseiden noutajalle opastettiin niiden käyttöä, mutta hän haavoittui paluumatkalla. Kellään ei ollut aikaa opiskella saksankielisiä käyttöohjeita, joten aseet upotettiin suohon.
Vihollinen tiesi aseman linnoitustason, jotan se iski,tultuaan torjutuksi Kivennavalla, heikompiin asemiin Kuuterselässä ja Siiranmäessä. Kuuterselässä tapahtui kesäkuun 14. - 16. päivä läpimurto, joka levisi Viipuriin johtavien rautatien ja maantien suunnassa uhaten VT-linjan puolustajien oikeata sivustaa. Kannaksen joukkojen komentaja kenraaliluutnantti Oesch antoi 16.6. käskyn vetäytymisestä n. 20 km Etelä-Kannaksen järvilinjalle.
JR 11 menetti viiden päivän aikana 35 miestä kaatuneina. Rykmentti sai irtaantumiskäskyn 16.6. klo 21.40.
