1.10.1943
Kello 4.00 Lähetin partion 1+7 länsipuoliseen maastoon tarkastamaan Korpankijärven pohjoisranta ja siitä suo- ja lampikannakset 7 km luoteeseen.
Kello 11.20 Palasi partio ilmoittaen, ettei mitään jälkiä oltu havaittu.
Kello 11.50 Lähetin uuden partion 6 km länteen tiedustelemaan.
Kello 12.10 Ilmoitti komentaja, että ellei iltaan mennessä ole vihollisia tullut, niin osasto saa poistua Kostamukseen.
Kello 12.25 Ilmoitti vänrikki Junttila, että hänellä on partio 8 km länsipuolisessa maastossa.
Kello 15.00 Palasi partio ilmoittaen, ettei mitään erikoista ollut havaittavissa.
Kello 15.10 Ilmoitti vänrikki Junttila, että partio oli palannut ja ettei vihollisesta ollut näkynyt jälkeäkään.
Kello 15.30 Sain määräyksen lähteä Kostamukseen. Matkalla suoritin tarkkailua, Korpankijärven eteläpuolen tarkastin erikoisesti. Vihollisesta ei näkynyt jälkiäkään.
Kello 19.35 Saapui osasto Kostamukseen.
Tietoja vihollisesta.
Kello 20.30 Sain ilmoituksen esikunnasta, että lentäjät olivat nähneet Kostamus - Kontokki maantien länsipuolella noin 7 km tiestä vihollisen leirin, jossa oli ollut noin 20 telttaa ja kymmenen nuotiota. Lisäksi oli vihollisia havaittu suunnilleen yhtä paljon mainitun maantien itäpuolella, noin 8 km tiestä. Molemmat osastot Ivapolammen korkeudella.
Taaempana idässä oli lisäksi vielä yksi osasto noin 10 km tiestä, sekä Pismalahden pohjoispuolella noin 26 km mainitusta tiestä eräs vihollisosasto 8 nuotiota ja joukko havumajoja. Lentäjät olivat heittäneet viestikapulan Kostamukseen illalla ennen pimeää, jossa oli ilmoitus idässä olevista vihollisista.
Käsky osaston muodostamisesta.
Kello 21.20 Antoi komentaja majuri V Karhunen puhelimitse käskyn osaston kokoamisesta seuraavasti: Luutnantti Junnilainen irroittaa mukaansa kaikki vanhat rajajääkärit ja saapuu Kostamukseen. Alokkaat (8 kpl) jää Suojärven tukikohtaan, johon 1./Rj.P 8:n Karhun tukikohdasta tulee yksi ryhmä Suojärven vahvistukseksi.
Lisäksi 3./Rj.P 8:n Kontokista alistetaan 50 miestä käyttööni.
Osasto, joka saapuu Kontokista, liittyy Kärpän tukikohdassa luutnantti Pentin osastoon. Komentaja käski ilmoittamaan suunnitelmani vielä samana yönä lisäten, että Ahman tukikohdan maasto on todennäköisin kohta vihollisen linjan ylitykselle. Toinen sellainen kohta on Ivapolammen pohjoispuoli.
Kello 22.00 Ilmoitin puhelimitse komentajalle majuri Karhuselle seuraavan suunnitelman:
Kontokista tulevat 50 miestä (vänrikki E Nuutisen ja vänrikki Syrjälän joukkueet) liittyvät Kärpän tukikohdassa luutnantti Pentin joukkueeseen. Molemmat osastot Ahman tienhaarassa klo 5.30. Luutnantti Junnilainen + 16 miestä, lisäksi II Sissijoukkue 14 miestä kersantti Kämäräisen johdolla ja I joukkueesta 16 miestä ylikersantti Pohjolan johdolla muodostavat osasto Junnilaisen. Osasto Junnilainen asettuu Ivapolammen pohjoispuoliseen maastoon työntäen tiedustelupartion länteen noin 5 km päähän. Osasto paikalla klo 5.00. Osasto Junnilaisella puhelin kiinnitettynä Korpi-Rimala linjaan. Osasto Junnilainen varmistaa itään Oravan väijytysaseman maaston.
Oma paikkani Ahman maastossa tien länsipuolella. Puhelinlinjassa Rima-Korpi, jonne edellä mainittujen osastojen lisäksi I joukkueesta vänrikki Närhi + 12 miestä.
Osasto kokonaisuudessaan tulisi olemaan seuraava: 6 + 12 + 107, josta osasto Junnilainen 1+ 3+43.
Komentaja majuri Karhunen hyväksyi suunnitelmani, antaen seuraavan toimintaohjeen:
Ryhmitykset ovat suoritettava pimeän aikana ja tiedustelu työnnettävä länteen niin, että partiot palaavat aamuun koitteessa. Länsipuolinen vihollinen on lyötävä, sitä vasten tulee väijytykset asettaa taitavasti. Jos vihollinen on vetäytynyt etelään, on sitä ajettava takaa ja pyrittävä se tuhoamaan. Kyynelradion kuunteluajat sovittava ja tilanteen kehityksestä annettava tietoja.
On luultavaa, että vihollinen pyrkii idästä hämäämään vetäen huomiota puoleensa. Täytyy aina muistaa, että lännestä tulevan vihollisen tuhoaminen on tärkein. Lopuksi komentaja ilmoitti, että toimintakäsky saapuu lennätinsanomana vielä yöllä.
Kello 22.14 Saapuikin seuraava sanoma:
5308 2./Rj.P 8 Kss 2145/1.10.43
Vihollisen osasto 78451:ssä vahvuus noin 100. Vihollisella haavoittuneita Paahkoimienvaaran taistelusta. Vahv. 2./Rj.P 8 tuhoaa osaston ja varmistaa kaakkoon, jossa lähin vihollisen asema 84594:ssä. 2./Rj.P 8:n pääosat valmiina taisteluun 2.10 klo 6.00 80517 maastossa. Tiedustelu luoteeseen asetettava 2.10 klo 3.00. Toiminta suullisen ohjeen mukaan. Majuri V. Karhunen.
Antoi: Suikkanen klo 22.14.
Otti: Palosaari
Toimenpiteet osaston kokoamiseksi:
Saamani toimintaohjeiden mukaan ryhdyin osastoa järjestämään heti.
Kello 22.15 Annoin käskyn luutnantti Junnilaiselle samoin luutnantti Pentille osasto saattamisesta tarkemmin määrättynä aikana lähtövalmiiksi.
Kello 22.30 Marssikäsky luutnantti Junnilaisen osastolle Kostamukseen.
Kello 22.45 Marssikäsky luutnantti Pentille Ahman tienhaaraan sekä tiedustelukäsky Ahman länsipuoliseen maastoon.
Kello 23.45 Sain Rauta 1:stä (1./Rj.P 8) ilmoituksen, että Suojärvelle tuleva ryhmä on lähtenyt Karhusta. Karhu sopinut Suojärven (Hirven) kanssa kuljetuksesta.
Kello 23.55 Puhelinyhteys Nuppi 1:n luutnantti E Vaalamaan, joka ilmoitti vänrikki Nuutinen tuo osaston Kärppään (luutnantti Pentin tukikohta) ja osasto on siellä 2.10.43 klo 5.30.
2.10.1943 Aikaisempi sade oli muuttunut rankkasateeksi. Koska oli kuuton aika, ei minkäänlaista näkyväisyyttä ollut. Siksi olikin yön pimeys niin täydellinen kuin sysimustana syysyönä voi olla. Kaikenlainen liikkuminen tällaisessa pimeydessä vaati ääretöntä tarkkaavaisuutta ja maaston tuntemusta, siitä huolimatta osastojen siirrot osittain vesitse, osittain monien kilometrien metsätaipaleita pitkin yli soitten ja purojen olivat hitaita ja hankalia.
Kello 0.35 Saapui puolet Karhusta tulevasta ryhmästä Suojärvelle. Vene lähti hakemaan toista puolta järven pohjoispuoliselta kannakselta.
Kello 0.45 Lähti osasto Junnilainen Suojärveltä Kostamukseen.
Kello 1.30 Saapui toinen puoliryhmä Suojärvelle.
Kello 2.10 Saapui luutnantti Junnilaisen osasto Kostamukseen.
Kello 2.30 Annoin käskyn Kostamuksessa oleville osastoille valmistautua lähtöön.
Kello 3.00 Järjestin osasto Junnilaisen, vahvuus 1 + 3 + 43, 2 pk. 31 kp. ja 16 kiv.
A-tarvikkeet täydennettiin
E-tarvikkeet oli jaettu.
Kello 3.10 Vänrikki Närhi + 12 miestä varmisti marssin Suden tukikohtaan. Marssittava matka oli noin 5 km, mutta sysimusta yö vaikutti sen, että aikaa meni paljon (1½ t). Aamun sarastaessa saavuttiin Suden tukikohtaan. Koiramies stm. Käkelä ja koira olivat kärjessä. Koira ei ollut antanut mitään merkkejä siitä, että vihollinen olisi liikkunut ko. maastossa.
Kello 4.40 Saapui osasto Suteen.
Kello 5.05 Lähti osasto Sudesta Oravaan. Mennessä väijytyspartio lähti samanaikaisesti väijytyspaikalleen. Määräsin luutnantti Junnilaisen käyttämään taistelussa osastostaan nimeä osasto Jermu. Oma osastoni oli Hirmu. Koska vihollinen tuntee nimeni, katsoin varovaisuuden välttämättömäksi.
Kello 5.30 Saapui osasto Junnilainen paikalleen Ivapolammen pohjoispuolelle, miehitti kannaksen niin, että vanhan polun varteen tuli sopiva väijytys. Partion länteen oli luutnantti Junnilainen lähettänyt ennen miehityksen aloittamista.
Kello 5.50 Saavuin Ahman tienhaaraan, missä luutnantti Pentin osasto oli odottamassa. Kontokista tulleista miehistä ei yksi ryhmä vielä ollut saapunut. Luutnantti Pentti oli asettanut varmistuksen länteen sekä (kello 5.00) ennakolta lähettänyt partion 1+7 alikersantti Kolvangin johdolla länteen tiedustelemaan.
Kello 6.15 Ryhmitys valmis ja puhelinyhteys kunnossa.
Ryhmityksessä tien länsipuolella harjanteella (80498-80496) oli seuraava:
Vasemmalla vänrikki Närhin 1 pk. 5 kp. ja 7 kiv. Keskellä luutnantti Pentin 1 pk. 12 kp. ja 4 kiv. Oikealla vänrikki Nuutinen. Reservissä joukkue Syrjälä, vahvuus 20, 16 kp. ja 4 kiv.
Vänrikki Nuutinen ilmoitti valkoisia raketteja klo 3.00 nähdyn idästä.
Kello 7.00 Kuului miinan laukeaminen Siikajärven eteläpuolelta.
Kello 7.10 Sain käskyn komentajalta majuri V Karhuselta lähettää luutnantti Pentin joukkueen partioon lentäjien ilmoittamalle vihollisen leiripaikalle luoteeseen (78451:een).
Kello 7.15 Annoin luutnantti Pentille partiointitehtävän.
Kello 7.20 Ilmoitti ylikersantti Anttila Suden kenttävartiosta, että kuului laukaus Sudesta Kostamukseen päin, ehkä Suden saunan luota. Pyysin puhelua Polaris 1:een ja ilmoitin asiasta. Samalla ylikersantti Anttila ilmoitti, että ryssät tulittavat Sutta (kenttävartiota) ja että he vastaan ampuvat konekiväärillä pk:lla ja kivääreillä.
Kello 7.25 Käskin osaston kokoon.
Kello 7.32 Lähdin Suden kenttävartioon. Määräsin Kontokista tulevan ryhmän Ahman väijytyspaikan länsipuolelle varmistamaan ko. väijytyspaikkaa lännestä ja samalla Ahman reserviksi. Ahman vartion määräsin siirtymään linjan varteen, josta voi pitää silmällä ko. linjaa, sillä vihollinen tunsi Ahman maaston ja vartion sijainnin.
Kello 7.48 Otin linjalta yhteyden Suteen ja sain kuulla, että vihollinen oli mennyt lännestä itään ja että Sudesta oli tulitettu ankarasti vihollista, joka oli osillaan kahlannut jokea pitkin kulkien Kontokki - Kostamus sillan alitse, jossa vettä oli yli metrin.
Kello 8.20 Saavuin Suteen, josta yhteys komentajaan. Sain käskyn aloittaa takaa-ajon, jota tulee jatkaa pimeään asti.
Kello 8.25 Sain ilmoituksen, että idästä suunnasta 17.00 kuului kiväärin laukauksia. Päättelin vihollisosaston idässä odottavan lännessä tulevaa osastoa, jolle todennäköisesti yllämainitut valoraketit sekä nyt kuuluneet kiväärin laukaukset olivat tarkoitettu merkiksi.
Takaa-ajo tuli alkaa viipymättä ja siksi tuli osasto saattaa mahdollisimman nopeaan liikkumiskuntoon. annoin käskyn pikakiväärien poisjättämisestä sekä sellaisten miesten, joitten jalat olivat hiestyneet auki tai muuten eivät pystyneet hyvin liikkumaan, jäädä pois osastosta. Nämä miehet lähetettiin Oravan väijytyspaikan vahvistukseksi.
Kello 8.35 Oli osaston kokoonpano seuraava: 6 + 12 + 92, joista 3 radistia, 3 koiramiestä ja 5 lääkintämiestä (1+ 4). Aseistuksena 78 kp ja lopuilla kiv., aseistus 22 kiv. Patruunia (a-tarvikkeita) noin 550-600 kp. kohti, erotus johtui tanko- ja rumpulippaisten eroavuudesta. Kivääriä kohti noin 90-100 patr. Vaikka osa miehistä oli ollut liikkeellä koko yön suorittaen jopa 80 km:n marssin, ei ollut aikaa ruokailuun. Edellisen illan sade oli aamuyöstä asettunut ja aamupakkanen oli kuurannut märkää sammalta, joten jälkien löytäminen oli helppoa. Joista ja lammista nousi vesihöyryä haitaten näkyväisyyttä.
Takaa-ajo alkaa. Vihollisella 1 t 20 min etumatka
.Kello 8.40 Lähti osastoni Suden tukikohdasta vihollisen jälkiä seuraten seuraavassa järjestyksessä:
Vänrikki Nuutisen jääkärijoukkue kärjessä, seuraava vänrikki Syrjälän joukkue, komentoryhmä, luutnantti Pentin joukkue, luutnantti Junnilaisen osasto, josta I joukkueesta olevat ryhmät ylikersantti Pohjolan johdolla oli liittyneet takaisin I joukkueeseen niin, että vänrikki Närhin I joukkueen vahvuus oli 1 + 3 + 21, ylikersantti Pohjolan ollessa joukkueen varajohtajana.
Vihollinen oli ylittänyt tien ketjussa, jolloin Suden tukikohdasta avattu tuli oli pakottanut vihollisen osillaan kulkemaan joessa ja aivan joen rantaa ja siten syntynyt kuollut kulma oli antanut heille suojaa. Pienempi määrä vihollisia mennyt Suden eteläpuolitse. Ampumalinjalta löytyi 1 kp sekä suosta joen rannalta oli löytynyt yhdet jalkarätit. Vihollisen lentokone (pommikone) kierteli idässä Suden tukikohdasta ehkä noin 7 km itään. Kone lensi hyvin matalalla ja kiersi samaa paikkaa useita kertoja.
Vihollinen oli kulkenut osittain hajallaan, osittain jonossa, käyttäen ketjumuotoa kankaalla ennen jokea. Joen ylitettyään lähti jotos kiertämään kankaanreunaa suuntaan 13.00 ja kääntyi kankaalla suuntaan 16.00 ja edelleen suon länsireunasta suuntaan 11.00 kääntyen suolla suuntaan 15.00. Vihollinen ei ollut pitänyt taukoja eikä sillä ollut hevosta kuljetettavana (Paahkomienvaarasta oli hevonen kadonnut). Takaa-ajossa oli osastoni käyttänyt noin 3 km:n tuntivauhtia eikä mitään taukoa pidetty. Sotakoira, jota hihnassa kuljetti 3. komppanian koiramies Parikka, oli kärjessä. Suolla (78577) kääntyi koira takaisin. Pakottamallakaan ei koira tahtonut jatkaa matkaa. Vänrikki Nuutinen lähetti ilmoituksen minulle ja määräsin siksi takaa Pentin joukkueesta lähetettäväksi partion kiertämään suota. Vänrikki Nuutisen joukkueesta lähetin partion suoraan suon taakse. Suon takana oli ollut kolme ryssää tähystämässä, tuleeko takaa-ajajaa. Viholliset olivat todennäköisesti lähteneet pois kärjen tullessa suolla. Tämä oli ensimmäinen merkki siihen, ettei vihollinen voinut olla kaukana. Kului kaksi voimakasta miinan laukeamista, suunta 36.00, joista toisessa räjähdyksessä oli kaksi miinaan, yhteensä 3 miinaa. Otin suunnan ja totesin paikan, ruudussa 82535, ns. Saunajärven kannaksella. Takaa-ajon vauhtia kiihdytettiin ja kärki kulki aukealla palokankaalla taisteluryhmityksessä. Palokankaalta laskeutui jotos joenrantaan, jonka suorannat olivat veden peitossa. Maasto oli närettä kasvaa sakeaa töreikköä, jossa näkyväisyys oli korkeintaan 5-10 metriiin.
Kello 10.30 Kärki ylitti joen seuraten jotosta, joka mutkitteli vaaran rinteitä väliin suuntana pohjoinen., väliin itä. Koko osasto oli aivan hiljaa, puhetta ei kuulunut sanaakaan ja miehillä olivat aseet ampumavalmiina, sillä kun maastossa ei ollut näkyväisyyttä, saattoi tapahtua mitä tahansa. Jyrkän rinteen nousu oli hidasta eikä vielä oltu vaaran päällä, vaikka oli kuljettu jo 20 minuuttia vajaan km:n matkaa.
Taistelu.
Kello 10.50 Avasi vihollinen yllättäen tulen edestä vasemmalta sekä oikealta. Annoin käskyn kaikille takanani oleville joukkueille oikealle ketjuun eteenpäin. Syrjälän joukkueen taas täytyi ketjuuntua vasemmalle, sillä Nuutisen joukkue ei päässyt liikkumaan, vaan oli pahasti ”pussissa” (ei päässyt eteen eikä taakse), sillä konetuliaseiden tuli sitoi sen). Tulitus oikealta kiihtyi ja siksi oikean siiven eteneminen oli hankalaa. Oikean siiven edessä oli pieni kukkulantapainen kohoutuma, josta vihollinen ampui monella konetuliaseella. Aloitin hyökkäyksen tätä kukkulaa vastaan. Kovalla tulella ja huutaen suoritettu rynnäkkö pakoitti vihollisen vetäytymään. Ammunta oli erittäin kiivasta, sillä vihollisella oli yli 100 konetuliasetta, joista 11 pk toimimassa. Lisäksi vihollinen ampui kiv.kranaatteja. Vihollisen vetäydyttyä pois kukkulalta hyökkäys jatkui erittäin kiivaana. Vasemmalla oli Syrjälän joukkueen erittäin voimakkaalla hyökkäyksellä onnistunut karkottamaan vihollisen alkuperäisestä väijytysasemistaan. Vasen siipi pääsi hitaasti, ankarasti taistellen eteenpäin. Vänrikki Närhin joukkue eteni oikealla karkottaen huutorynnäköllä lujasti taistellen vihollisen toisesta kukkula-asemastaan. Etelästä tullut jotos ylitettiin ja oikea siipi lujasti hyökäten pääsi eteenpäin. Vihollinen oli asettunut asemiin kukkulalle, jossa oli 36 asemaa. Kiivaalla rynnäköllä, ampuen ja huutaen, suuntasi oikea siipi vänrikki Närhin johdolla iskunsa ko. kukkulaa vasten. Keskusta (vänrikki Nuutinen) oli koko ajan ollut erittäin ankarassa tulessa ja josta taistelun alussa oli haavoittunut koirankuljettaja stm. Parikka. Koira oli havainnut näet vihollisen ja karannut suoraan ryssän kurkkuun. Koiraa oli kuitenkin ammuttu sivulta ja oli se vetäytynyt hoitajansa luokse. Koiramies Parikka oli äkkiä joutunut kahden noin 20 m:n päästä ampuvan pk:n suihkuihin, jolloin haavoittui. Lääkintäkersantti yritti auttaa haavoittuneita pois, mutta uusi pk.suihku katkesi stm. Parikan elämän. Samoin koiran, ”Tessan”, joka kaatui hoitajansa viereen. Samanaikaisesti, kun vihollinen avasi tulen, joutui osa vänrikki Nuutisen joukkueesta noin 20-24 m:n päähän vihollisen nuotiosta, missä oli yhdeksän miestä. Kahdella kp:lla ammutut sarjat tekivät tulilla selvää jälkeä: Kolme konttasi pois, kuuden jäädessä makaamaan nuotiolle. Polun pohjoispuolella olevat vänrikki Nuutisen miehet pääsivät vähän, noin 10 m, eteenpäin ja kovalla tulituksella saivat yhden vihollisen pk:n sammumaan. Tämä osasto sai ammutuksi viisi ryssää, jotka itsepintaisesti olivat pysyneet noin 15 m:n päässä olevissa asemissaan. Vasemmalla pääsi vänrikki Syrjälän joukkue ankaran rynnäkön jälkeen eteenpäin. Tämä osasto tappoi 4 ryssää (varmoja tapauksia).
Kello 11.30 Suoritti vihollinen vastaiskun vänrikki Nuutisen osasto vastaan, mutta äärimmilleen kehitetty kp:n tuli pakotti vihollisen ulisten ja valittaen konttaamaan takaisin monien kymmenien konetuliaseiden suojatessa vetääntymistä.
Vänrikki Nuutisen ja luutnantti Pentin joukkueiden väliin vihollisen suuntasi raivokkaan vastahyökkäyksensä. Luutnantti Pentin joukkue suuntasi erittäin kiivaan tulen vihollista vastaan, joka ei hyökätessään huutanut. Tilanne näytti jo arveluttavalta, mutta äärimmilleen kehitetty tuli sekä Pentin ja Junnilaisen vastaisku, lisäksi oikealta kantautuva vänrikki Närhin joukkueen rynnäkköhuuto ja ammunta vaikutti sen, että vihollinen alkoi siirtää miehiään taaksepäin ja oikealle.
Keskustassa ja pitkin linjaa käydyn katkeran taistelun aikana annoin käskyn, tuli seis, eteenpäin.
Eteneminen luutnantti Junnilaisen ja luutnantti Pentin joukkueiden kohdalta päättyi heti alkuunsa, sillä vihollisen erittäin ankara tuli pakotti ne maahan.
Kersantti Paavilainen (luutnantti Pentin joukkueesta) oli joutunut lähelle/noin 10 m ryssän ketjusta. Ampui yhden ryssän, joka ei lähtenyt asemistaan sekä noin 17 m:n päästä toista, joka oli kontannut näreen taakse kadoten näkyvistä. Kersantti Paavilaisen kohdalta pääsi hyökkäys niin paljon eteenpäin, että Paavilainen näki kaatuneen (kaatuneella oli huono vihertävä puku, punaiset pyöreät kasvot ja näöltään hyvin nuori).
Hyökkäyksen pysähtyessä haavoittui luutnantti Pentti vihollisen tulen ollessa erittäin ankara.
Vasemmalta sain ilmoituksen, että patruunat ovat lopussa.
Samalla sain ilmoituksen, että vänrikki Nuutisella on kaksi haavoittunutta, joukkue ei pääse eteenpäin ja että Syrjälänkin eteneminen oli pysähtynyt.
Maasto oli viholliselle edullinen, sen molemmat siivet olivat vetäytyneet kukkulalle, jonka laelta oli hyvä ampuma-ala.
Eteneminen oli päättynyt joka kohdassa vänrikki Närhin vallattua viimeisen kukkulan oikealta ja josta pohjoiseen päin on pieni noro ennen kuin alkaa avarampi kukkulan rinne.
Tätä rinnettä hallitsi vihollinen suoraan konetuliaseilla ja kaartuvaa rinnettä länteen.
Hyökkäyksen jatkaminen tuntui toivottomalta, sillä kersantti Paavilainen, joka luutnantti Pentin haavoittumisen jälkeen johti joukkuetta, ilmoitti enää on yksi lipas patruunoita kp:lle.
Tein päätöksen vetäytyä taakse päin. Lähetin käskyn vänrikki Nuutiselle:
Korjatkaa haavoittuneet ja tulittakaa mikäli patruunoita vielä on ja alkakaa irrottautua. Syrjälän ja Pentin joukkueet suojaa irrottautumista.
Olin kutsunut vänrikki Närhin joukkueen pois oikealta taakseni, jolla voisin torjua vihollisen vastaiskun. Kersantti Kämäräinen luutnantti Junnilaisen joukkueesta varmisti oikealle.
Paareja tehtiin telttakankaasta kovassa tulessa ja vänrikki Nuutisen joukkueen alkaessa kantaa haavoittuneita, piti muu osasto ryssiä loitolla ampuen joskin vähemmän kuin aikaisemmin, sillä vihollinen ei enää hyökännyt.
Kuitenkin oli vihollisen tuli niin ankaraa, ettei vänrikki Nuutisen joukkue saanut stm. Parikan ruumista pois.
Kello 12.07 Ammuttiin viimeiset laukaukset, vihollisen ammuntaa kuului vielä myöhemminkin. Jälkijoukkue oli irrottautumisen aikana ketjussa, luutnantti Junnilaisen varmistaessa sivustaa.
Kello 12.25 Saavuimme puron toiselle puolelle, mihin varmistin osaston. Määräsin vänrikki Nuutisen joukkueen ja vänrikki Syrjälän joukkueen, joilla ei ollut a-tarvikkeita, kantamaan haavoittuneita, joita oli kaksi, sillä stm. Parikka oli kuollut kerrotulla tavalla.
Ilma oli lämmennyt ja alkoi sataa vettä. Miehistö ei edellisen illan jälkeen ollut syönyt lainkaan.
A-tarvikkeita oli luutnantti Junnilaisen ja vänrikki Närhin joukkueilla sekä vähän kersantti Paavilaisen joukkueella.
Oletin, koska vihollinen oli vahva (noin 250 miestä) ja kun vastaan tullut osasto oli hyvissä voimissa, lisäksi lentokone ehkä tuonut a-tarvikkeita, että vihollinen ryhtyisi takaa-ajoon. Siksi ryhmitin joukkoni suon länsireunaan väijytystä varten ja asetin tähystäjät sopivalle paikalle miehistön syödessä kuivaa muonaa. Tulia en antanut tehdä. Lähetin sanoman kyynelradiolla.
Laskin vihollisen tappiot: Vihollinen oli menettänyt kaatuneina 12-16 varmaa (10 kaatuneen luokse oli päästy). Todennäköisesti oli kaatuneita 23-26. Tähän lukuun sisältyvät nuotiolla ammutut kuusi ryssää.
Haavoittuneita oli ainakin noin 20, sillä valituksia ja huutoja, surkeaa voivotusta oli kuulunut yhtämittaa.
Omat tappiomme olivat: Yksi kaatunut stm. Parikka, kaksi haavoittunut, molemmat päähän ja jalkaan (luutnantti Pentti ja stm. Moilanen).
Taistelu oli kestänyt 1 t 17 minuuttia ja oli koko ajan ollut erittäin raivokasta.
Erikoisesti oli kunnostautuneet taistelussa.
Nuutinen ja hänen joukkueensa, luutnantti Pentti joukkueineen, jota lopuksi johti kersantti Paavilainen osoittaen taitavuutta ja henkilökohtaista rohkeutta. Vänrikki Syrjälän, samoin vänrikki Närhin ja luutnantti Junnilaisen joukkueet olivat taistelleet kiitosta ansaitsevalla tavalla.
Jokaisella johtajalla oli koko taistelun ajan joukkueensa käsissään.
Taistelulähetit veivät käskyjä ja toivat ilmoituksia erittäin kiivaasta tulesta huolimatta. Erikoismaininnan ansaitsevat lähetit: korpraali V. Ervasti, korpraali A. Anttonen sekä vänrikki Nuutisen lähetti korpraali E. Guman, jotka toimittivat tehtävänsä taitavasti ja rohkeasti syöksyen läpi kiivaitten luotisuihkujen.
Kello n. 15.00 Irrotin osastoni suonreunasta ja lähdin Suden tukikohtaan, josta klo 16.25 yhteys komentajaan.
Koska satoi ja hämärä tuli tavallista aikaisemmin, ei samana päivänä enää voinut lähteä uudelleen taistelumaastoon. Lisäksi miehet olivat hyvin väsyksissä.
3.10.1943 Lähetin pioneeripartion Saunajärven kannakselle katsomaan lauenneita miinoja.
Itse lähdin taistelumaastoon osastoni ollen vänrikki Närhin, Vänrikki Syrjälän ja kersantti Paavilaisen sekä kersantti Kämäräisen joukkueet.
Maastossa totesin: Vihollisella oli ollut 15 nuotiota, jossa kussakin oli keitetty yhdeksällä keittoastialla. Vihollinen oli tehnyt paareja yli 20 kpl koivuista käyttäen kirvestä ja sahaa. Kaatuneensa oli vihollinen korjannut. Taajassa näremetsässä löytyi muutamia mullalla ja sammalella peitettyjä paikkoja, todennäköisesti hautauksia, mutta miinoitusvaaran vuoksi en antanut niihin koskea. Itään päin olevassa suossa oli hetteessä jälkiä, luultavasti upotettu osa kaatuneista sinne.
Vihollisen asemia laskettaessa havaittiin olevan 1. kukkulalle 38 asemaa, toisella 18 asemaa sekä kolmannella 36 asemaa. Vihollisen viimeisellä puolustuslinjalla oli 182 asemaa, lisäksi takan olevat varmistusosastot. Vihollisia oli siis ollut noin 250 eli 2,5 kertaa oma vahvuuteni.
Jälkiä seuratessa lähti suuntaan 13.00 kolme jotosta, joista keskimmäinen oli vahvin. Vihollinen oli irtautunut taistelupäivän iltapuolella (Nuotioihin oli satanut) ja oli se kulkenut yli soiden, joitten itäreunaan oli helppo asettaa väijytyksiä.
Partio palasi Saunajärven kannakselta ilmoittaen, että vihollinen oli laukaissut kuusi miinaa ja että ainakin kuusi oli haavoittunut, koska verisiä housujen ja kenkien kappaleita löytyi. Paareja oli tehty kuudet. Verisiä siteitä oli ollut monessa eri paikassa.
Vihollinen oli tullut sekä idästä, että pohjoisesta, kiertänyt kannaksen länsipäähän, mistä oli ketjussa edennyt itään päin. Vihollisella lienee ollut vanginottotarkoitus, mutta laukaisikin miinoja sekä länsi- että itäpuolisesta miinakentästä.
Oma mielipiteeni on, että vihollinen ampui Suden tukikohtaa saadakseen suomalaisia takaa-ajoon. Vastaan tullut osasto oli asettanut väijytyksen hyvin ovelasti ja että Paahkomienvaarasta tuleva osasto ainakin osillaan osallistui taisteluun. Kannettavia haavoittuneita ei vihollisella ollut mukanaan tietä Kostamus – Kontokki ylittäessään.
Ellei osastoni olisi ollut niin suuri taikka ellei hyökkäystä olisi aloitettu kyllin nopeasti, ei Nuutisen ja Syrjälän joukkueiden tuhoutumista olisi voitu välttää.
Miehistön suoritukset, mieliala ja innostus oli ihailtavaa.
Osaston johtaja: Kapteeni V. Isola
Suoritetun taistelun johdosta saapui seuraavat maininnat.
Komentaja
2./Rj.P 8:n päällikkö Rimala Tss 1820/2.10.143
Lausun kiitokseni ja tunnustukseni teille ja johtamallenne osastolle 2.10.43 suoritetun taistelun johdosta.
Majuri V. Karhunen
Antoi: Pylkkönen
Otti: Palosaari
5308
2./Rj.P 8:n päällikölle Tss 0955/3.10.43
Ylipäällikkö on kiinnittänyt huomionsa Vahv 2/Rj.P 8:n 2.10.43 suorittamaan taisteluun vihollispartisaaniosastoa vastaan ja käskenyt esittämään kiitoksensa kaikille taisteluun osaa ottaneille.
Majuri V. Karhunen
Antoi: Pylkkönen
Otti: Palosaari klo 10.18
