16.7.1944
Kello 8.00 sai komppania käskyn olla hälytysvalmiina.
Kello 10.30 sai komppania lähtökäskyn:
Komppanian kuljetetaan autoilla Pajasjärven maastoon, missä se alistetaan 1. Divisioonalle. Komppanian päällikkö ilmoittautuu Divisioonan esikunnassa.
Taistelukertomus Vuonteleesta. Kertoja kapteeni Isola 2./Rj.P 8.
16.07.1944 – 17.07.1944
16.7.1944 Komppania levossa Tolvajärven kaakkoispuolella Shemeikan kylässä.
Kello 10.25 sain käskyn Rj.P 8:n komentajalta, majuri Karhuselta: Komppania kuljetetaan autolla 1.D:n esikunnan luokse Pojasjärven maastoon, missä ilmoittauduttava 1.D:n esikunnassa. Komppania alistetaan 1.D:lle.
Kello 11.00 lähti komppania, vahvuus 4 + 32 + 137 Shemeikasta 10 kuorma-autolla. Määräsin luutnantti Setälän johtamaan kuljetusta. Lähdin itse komentoryhmän kanssa edeltä Pojasjärven maastoon, kuljetuksen seuratessa noin 15 min jäljessä. Shemeikaan jäi toimitusjoukkue ja pst.kiv. ryhmistä ampuja ja lataaja vänrikki Puusaaren johdolla (Shemeikaan jääneen osaston vahvuus 1 + 4 + 36).
Kello 17.25 saapui kuljetus 1.D:n esikunnan luokse, jossa sain käskyn jatkaa matkaa Vuonteleen kylään, missä ilmoittautua JR 33:n komentajalle eversti Kurenmaalle, jolle komppania alistetaan.
Kello 14.25 saapui kuljetus Vuonteleen kylään, missä ilmoittauduin JR 33:n komentopaikassa.
Kello 14.35 vihollisen maataistelukoneet, 5 konetta, tekivät jatkuvasti hyökkäyksiä Vuoteleen kylään, ampuen tykeillä, kk:lla ja pudottaen pommeja (Oma it. ampui yhden koneen alas).
Kello 14.40 antoi eversti Kurenmaa käskyn, että komppania alistetaan III/JR 33:lle, majuri Laakkoselle, joka on vetäytymässä suuren maantien suunnassa kohti Vuonteleen kylää, johon 2./Rj.P 8 asettuu puolustukseen.
Asemat varustamatta, kalliomaastossa. Pioneerityövälineitä ja pioneerimateriaalia ei ollut käytettävissä.
Er.P1 (Äänisen rannikko Prikaati), joka päivän oli raivaillut ja katsonut asemia Vuonteleen kylän maastossa, ei ollut ehtinyt suorittaa aloittamiaan raivaustöitä eikä kallioisen maaston vuoksi a-hautaan saatu syvyyttä kuin 20-30 sm:iin.
Oli tehtäväni miehittää ja varustaa ko. asemat. Pioneerimateriaalia ei ollut saatavissa eikä työvälineitä.
Kello 16.05 olin miehittänyt ko. lohkon, jolloin vastuu ko. lohkosta siirtyi minulle Er.Pr:n irtaantuessa ja siirtyessä taaksepäin.
Kello 16.35 Saapui majuri Laaksonen, jonka kanssa käytiin tarkastamassa ko. miehitys. majuri Laaksonen alisti joukkueen 1 + 10 minulle, mutta vaihdettiin pienuutensa tähden luutnantti Tuulensuun joukkueeseen, vahvuus 1 + 2 + 19, sijoitin maantien oikealle puolelle ja alistin sille 2 kk:ä /kersantti Halttusen kk. ½ joukkue)
Naukupohjan suunnasta kuului kiivasta kaikkien aseitten tulta. Er.P 11:n komentaja, majuri Nisula selosti pataljoonansa käyvän viivytystaistelua Naukupohja – Vuontele suunnassa ja että vihollinen on ylivoimainen ko. tien suunnassa.
Taistelun melske läheni niin, että klo 17.00 oli enää noin 2 km:n päässä. Suuren maantien suunnasta kuului kovaa taistelun melskettä arviolta ainakin 4 km:n päästä. Sain ilmoituksen, että majuri Tuomisen pataljoona JR 33:sta on taistelussa ja vetäytyy kohti Vuonteleen kylää.
Kello 18.10 kävin tarkastamassa asemat, jotka olin miehittänyt seuraavasti:
1. Eteen työnnetty tukikohta, I joukkue johtajana luutnantti Setälä, vahvuus 1 + 5 +26, lisäksi pst.joukkue, vahvuus 3 + 12 johtajana ylikersantti Anttila, lisäksi JR 33 alisti 3 kk luutnantti Setälälle, kk.joukkueen johtaja luutnantti Koponen.
Puolustuslinja suuresta maantiestä oikealle: luutnantti L Tuulensuu, joukkueen vahvuus 1 +2 + 19, sekä hänelle alistettu kk.puolijoukkue, vahvuus 3 + 12. Lohkon pitus noin 200 m. Edelleen oikealle luutnantti Puhakan joukkue (III j.), vahvuus 1 + 5 + 29, lisäksi alistettu 2 kk, joista toinen JR 33:n kk:ssä yhteensä 2 + 11. Lohkon pituus noin 700 m. Lohkon miehitys oli harva, asemasta toiseen 15-20 m:iin.
Edelleen oikealla vänrikki Airolan joukkue (II), vahvuus 1 + 6 + 26, lisäksi 1 kk (alikersantti Kämäräisen kk), vahvuus 1 + 5.
Miehityksestä tuli kuitenkin liian harva, noin 20-40 m asemasta toiseen, silti lohkon pituus oli yli 600 m. Lisäksi täytyi aivan Salonjärven rannalla miehittää pieni kumpare.
Kello 18.30 annoin käskyn osasto Anttilan (ent. pst.joukkue) siirtyä eteentyönnetystä tukikohdasta luutnantti Puhakan ja vänrikki Airolan saumaan ja aikaisemmin Airolalle alistettu kk alistetaan ylikersantti Anttilalle. Tällä siirrolla sain lohkoni oikean siiven vahvemmaksi ja ketjun tiukemmaksi, noin 20 m asemasta toiseen.
Naukupohjan suunnasta saapui yksityisiä miehiä ja ryhmiä Er.P 11:sta vihollisen seuraten välittömästi.
Käskin joukkueet ryhtymään heti parantamaan asemiaan ja luutnantti Setälän raivaamaan, sillä taaja pensaikko ulottui aivan asemiin asti. Heti miehityksen jälkeen olivat miehet laittaneet asemiaan osittain kaivaen, osittain (sellaisissa paikoissa, missä oli kallio aivan pinnassa) varustaen asemaa maan päälle. Kaivaminen ja raivaus tapahtui yksinomaan kenttätyövälineillä.
JR 33:n komentopaikka oli siirtynyt taaksepäin ja majuri Laaksonen ilmoitti, että hänen komentopaikkansa on noin 1½ km Vuonteleen joesta länteen. Komentopaikkaan oli vedetty aikaisempi puhelinyhteys, jäi käyttöön, puhelupeitenimi Ville 1. Samalla vedettiin yhteys eteentyönnettyyn tukikohtaan, puhelupeitenimi Ville 2. Puhelinyhteytenä toimi kirkasjohtoyhteys, josta oli vedetty kenttäkaapeli komentopaikkoihin.
Kello 20.10-21.15 kävin majuri Laaksosen kanssa tarkastamassa asemat. Asemien parannuksia ja raivauksia käskettiin jatkamaan. Majuri Tuomainen ilmoitti, että hänen pataljoonastaan lähtee Vegaruksen tietä pohjoiseen ja häneltä jää kapteeni Laitinen 3-joukkueen kanssa viivyttämään suuren tien suunnassa. Vihollinen ampui raskaalla tykistöllä suuren tien suunnasta Vuonteleen kylää. Kolme maataistelukonetta oli toiminnassa Vuonteleen kylän päällä. Samanaikaisesti ampui vihollinen häirintää kautta koko linjamme
Kello 21.15 kapteeni Kallio Er.P 11:sta ilmoitti, että omat voimat ovat vetäytyneet pois Naukupohjan suunnasta, missä Salonjärven rannalla ylivoimainen vihollinen oli yrittänyt saartaa viivytysosaston.
Kello 21.20 ilmoitti luutnantti Setälä, Ville 2:sta, että telaketjun kolina kuuluu edestä. Majuri Laaksonen käski yhden pst. tykin vielä luutnantti Setälän lohkolle eteen, lisäksi panssarinyrkkimiehiä eteen luutnantti Setälän lohkolla. JR 33:n miesten lisäksi lähti korpraali A Ritanen panssarinyrkkien kanssa luutnantti Setälän lohkolle.
Ilmoitin majuri Laaksoselle, ettei minulle ole reserviä käytettävissä. Majuri Laaksonen ilmoitti, että yksi komppania on Vuonteleen joen länsirannalla reservissä ja että kapteeni Railio, joka oli komppaniallaan miehittänyt noin 400 m pitkän lohkon suuresta tiestä Vuonteleen järveen ja joka siten ei ollut etulinjaa, voi irroittaa iskuun osiaan.
Koska maasto oli aukeaa eteentyönnetyn tukikohdan ja Vuonteleen kylän välillä, eikä sieltä myöhäisemmässä vaiheessa todennäköisesti enää saataisi pois pst. tykkiä. Lisäksi kun edestä kuulunut kolinakin oli hiljentynyt (lienee ollut traktorien telaketjujen kolinaa), annoin käskyn vetää pst.tykin taaemmaksi mäenrinteelle, mistä se voi ampua yli peltojen ja yli etuoikealla olevan suuren suon.
Kello 23.02 vetäytyi kapteeni Laitisen komppania suuren tien eteläpuolitse osittain ryhmissä selittäen, että kapteeni Laitinen oli todennäköisesti joutunut vangiksi. Ilmoittivat, että omia ei ole edessä enää.
Kello 23.10 ilmoitin pataljoonan komentajalle majuri Laaksoselle, että omia ei ole edessä enää ja että kapteeni Laitinen on kadonnut. Alistin Anttilan vänrikki Airolalle. Samalla sain käskyn: Te vastaatte nyt linjasta ja Teidän tullee käsittää, ettei kyseessä ole viivytystaistelu, vaan puolustus. Linjojen on kestettävä, maksoi mitä maksoi. Kuitenkaan vihollisen hyökkäysvoimaa ei saa aliarvioida, sillä se on ylivoimainen. Käyttäkää tykistöä riittävästi torjumaan hyökkäyksen.
Kello 0.40 nähtiin Salonjärven rannassa liikettä noin 100 m leveän aukean takana. Samasta suunnasta kuului huutoa: ”Onko suomalaisia?” Tulijat laskettiin yli linjan. Heitä oli 13 miestä, jotka olivat 2 vuorokautta olleet vihollisen selustassa, jääneet aikaisempien taistelujen aikana. Miehet kuuluivat JR 33:een ja olivat aseettomina, monet avojaloin ja vailla puseroa tai alusvaatteet pois. Hyvin uupuneita. Nämä tiesivät ilmoittaa, että vihollinen on tulossa noin ½ km päässä. Etempänä vihollisen selustassa ovat tiet täyteen miehiä ja hevosajoneuvoja sekä tykistöä marssilla Naukupohjan tietä Vuonteleeseen päin.
Tämä vahvisti käsitystäni, että vihollinen alkaisi hyökkäyksen ennen aamua.
Vihollinen alkaa hyökätä Vuonteleen linjoja vastaan.
Noin klo 1.20 kuului eteentyönnetystä tukikohdasta jv.aseiden tulta, joka kesti vain vajaan ½ tuntia. Luutnantti Setälä Ville 2:sta ilmoitti, että vihollispartio oli tullut tien molemmin puolin, mutta saatuaan tulta vetäytynyt takaisin.
Kello 1.30 hyökkäsi vihollinen Naukupohjan tien suunnassa ainakin komppanian voimin päässen osittain asemiemme edessä olevalle aukealle. Kovalla jv.tulella sekä tykistö- ja krh.keskityksellä pysäytettiin vihollisen hyökkäys, jota vihollinen tuki krh:lla ja tykistöllään.
Taistelu kesti vajaan tunnin, jonka jälkeen vihollinen vetäytyi pois, kärsien tappioita, ainakin 12 miestä.
Kello 2.35 oli taistelu tauonnut koko linjalla. Ilmoitin majuri Laaksoselle taistelusta, jossa yksi vain oli haavoittunut. Majuri Laaksonen kiitti komppaniaa hyvästä suorituksesta.
Kello 3.15 vihollinen näyttäytyi aukean reunassa, mutta saatuaan jv.tulta vetäytyi pois. Tällöin kaatui yksi vihollisista. Samanaikaisesti nähtiin puussa vihollisen tähystäjä, joka ammuttiin alas.
Kello 3.20 tuli aukean reunasta 6 ryssää alkaen kaivaa asemiaan aukean reunaan noin 100 m omista asemista. Tuli avattiin, jolloin nähtiin kaikkien kaatuvan.
Kello 4.05 ilmoitti luutnantti Setälä, että vihollinen ajelee polkupyörällä suurella maantiellä noin 400 m asemien edessä. Tuli avattiin pk:llä, jolloin viholliset hävisivät näkyvistä.
Kello 4.26 ampui vihollisen raskas tykistö häirintätulta Vuonteleen maastoon. Tämä ammunta kesti koko päivän.
Kello 4.50 lensi 3 maataistelukonetta tulittaen asemiamme sekä Vuonteleen sillan maastoon pudotti muutamia pommeja.
Kello 5.05 kuului ylikersantti Anttilan lohkolta jv.aseitten sarjoja, jotka kestivät vain vajaan puolen tuntia.
Sain ilmoituksen, että vihollispartio oli tullut etumaastoon tulittaen asemiamme. Vihollinen menetti ainakin neljä miestä kaatuneina. Vihollisen toiminta hiljeni vähitellen.
Vihollisen toiminta vilkastuu.
Aamulla ollut hiljainen aika loppui noin klo 10.40, jolloin vihollinen alkoi varsinaisen häirintätulen. Tykistö ampui häirintää ja lentokoneet olivat päällä melkein yhtämittaa. Jv.aseilla vihollinen ampui aika ajoin.
Kello 12.10 sain ilmoituksen, että vihollinen näyttäytynyt aukean itäreunasta ja että Naukupohjan tien suunnasta kuuluu pulinaa. Tilasin ja sain tykistötulta ko. tien suuntaan. Raskaan patterin tuli-isku. Tykistötoiminta jatkui häirintänä vilkastuen ajoittain. Koko päivän aikana oli tappioina vain 1 haavoittunut.
Asemia parannettiin ja varattiin kaikille 3 t.a patruunoita. Haavoittuneiden suojapaikka, joka oli komentopaikkani luona, varustettiin siten, että kaivettiin suojakuoppia.
Kello 13.10 saapui kuriirina luutnantti III/JR 33:sta ilmoittaen, että vaihto on tulossa ja komppania komennetaan takaisin.
Kello 14.15 muuttui vihollisen harva tykistö- ja heitintuli kiivaammaksi kohdistuen Vuonteleen kylän kukkulaan.
Kello 14.30-15.05 oli maataistelukoneet linjamme päällä ampuen tykillä, kk:lla ja pudottaen pommeja. Luutnantti Puhakan lohkolle kohdisti vihollinen erittäin kovan tykistötulen ampuen asemia, jotka hätäisesti kyhättynä eivät kestäneet kranaatteja, vaan sortuivat. Täysosumia tuli tuliasemiin, mm. stm. Kärkkäinen Tuure silpoutui kappaleiksi. Lisäksi kk n:o 4:stä kaatui kolme miestä ja kaksi haavoittui. Luutnantti Puhakan lohkolta haavoittui kolme miestä, lisäksi sotamiehet Määttä ja Komulainen menettivät tajuntansa. Heidät komennettiin haavoittuneiden suojapaikkaan. Lääkintäaliupseeri kersantti Puukari kunnostautui erikoisesti sitoen haavoittuneita, joita tuli yhtämittaa ja evakoi heitä taakse.
Kello 15.10 pyysin puhelimitse III/JR 33:n komentajalta majuri Laaksoselta, että saisin reservin lähelleni, sillä miehitys on harventunut. Majuri Laaksonen ilmoitti, että vaihtava komppania on jo lähtenyt lepopaikastaan marssille ja että eteentyönnetty tukikohta ”Ville 2” vaihdetaan ensin. Samalla sain käskyn: ”Linjat ovat pidettävä”.
Ville 1:stä Ville 2:een ollut puhelinjohto katkesi, mutta toisella johdolla sain luutnantti Setälälle ilmoitettua, että vaihtoa opastamaan on lähetettävä kaksi miestä. (Puhelussa käytettiin sovittua salakieltä) JR 33:n miehiä oli haavoittunut ja heitä evakoitiin pois. Salojärven rannassa vihollinen yritti näyttäytyä. Kerta toisensa jälkeen, mutta jatkuva krh.- ja jv.tuli pidätti vihollisen aukean takana, mistä se tulitti konetuliasein.
Vihollisen teräsmyrsky ja suurhyökkäys alkaa.
Kello 15.30 alkoi vihollisen ankara rumputuli, johon otti osaa useat tykistöpatteristot sekä kymmeniä kranaatinheittimiä. Vihollinen käytti ns.” hehtaaripyssyä”.
Kallion rinteillä ja sen päällä olleet asemat sortuivat, miehiä hautautui asemiin.
Kello 15.35 yritin soittaa luutnantti Setälälle, mutta puhelinlinja oli poikki.
Samaan aikaan alkoi kova ammunta pitkin linjan. Erittäin ankaraa oli se luutnantti Puhakan lohkon kohdalla.
Samalla otin puhelinyhteyden majuri Laaksoseen. Ilmoitin: ”Tulta Puhakan eteen, reservit nopeasti tänne”. Vastaus: ”Tulta tulee. – Reservi matkalla, tekee vastaiskun jos tarvitaan. Ota yhteys siihen. Linjat pidettävä”. Puhelinlinja katkesi. Yhteys poikki. Oma tykistö ei ammu, tulenjohtajan linjat poikki. Krh pehmittää etumaastoa, jossa ryssän laumat talsivat oikealle. Selvästi nähtiin kranaattien putoava laajoihin miesjoukkoihin, jotka eivät millään tavoin suojautuneet.
Vihollisen tulesta syttyi talo paikassa n:o 4 palamaan ja kallion päällä oleva kangas paloi myöskin. Vihollinen hyökkäsi jonoissa oman tykistötulen läpi. Kranaattien pehmittäessä asemia syöksyivät ryssät huutaen asemiimme (Vihollisen lääkintämies syöksyi ilman asetta paarit kainalossa asemiimme). Yksityisiä tykinlaukauksia ei voitu eroittaa, vaan kaikki taistelun äänet sekoittuivat yhteen, joka hirmumyrskyä muistuttavana kolinana peitti seutua.
Taistelun kestäessä noin 20 minuuttia näin tietä pitkin juoksevan miehiä sillalle päin yhtenä virtana. Lähetin taistelulähetin ottamaan selvää, mitä miehiä juoksijat olivat. Luulin, että Vegaruksesta ehkä tulee joku osasto. (Vegaruksen tielle lähti osasto JR 33:sta edellisenä yönä). Taistelu kiihtyi kiihtymistään. Haavoittuneita tuli eikä niitä enää voitu sitoa, vaan ohjattiin sillalle päin.
Oma tykistö ampui sulkua linjojen eteen, missä vihollisen laumat tulivat aukealle juosten. Tykistön tuli teki hirveää jälkeä, sillä vihollinen ei suojautunut, mutta tuli oli myöhästynyt 17-20 min. Taistelulähetin lähetin ottamaan selvää tilanteesta luutnantti Puhakan lohkon ja maantien välistä, mistä huuto ja melu tuntui kovimmalta. Nyt ampui oma tykistö sulkua. Vihollisen tykistön ja krh:n hirmukeskitys jatkui. Maataistelukoneita oli 3 kpl, jotka herkeämättä hyökkäsivät linjojamme vastaan.
III JR 33:sta alistettu luutnantti Tuulensuun joukkue oli jättänyt asemansa heti taistelun alkuvaiheessa ilman lupaa, ilmoittamatta asiasta mitään. Joukkueen johtaja luutnantti Tuulensuu oli haavoittunut, mistä lienee johtunut asemien jättäminen.
Täten syntyneeseen noin 200 m pitkään aukkoon jäivät vain: kk n:o 1, johtajana kersantti Tolonen ja kk n:o 2, johtajana alikersantti Säisä sekä tykistön tulenjohtue. Kersantti Halttunen, joka oli kk puolijoukkueen johtaja yritti pysäyttää läpitunkeutuvia ryssiä. Vihollinen tunkeutui nopeasti tien suunnassa palavaa talo kohti sekä lisäksi yli tien. Kersantti Halttusen ½ joukkue oli menettänyt kaatuneina jääkäri Lukinmaan sekä yhden haavoittuneena. Kallion päällä ollut risukkokangas palaessaan haittasi näkyvyyttä, eikä vihollisen etenemisestä saanut luutnantti Puhakka mitään tietoa. Täten joutui luutnantti Puhakan joukkue kahden tulen väliin, eivätkä siitä enää haavoittuneet eivätkä vasemmalla olleet miehet päässeet pois.
Kello 16.15 juoksi ylikersantti Anttila luokseni ilmoittaen, että: ”Ryssät päässeet läpi” ja lisäsi, että: ”Ryssä tulee heti perässä ja selusta ryssiä täynnä”.
Taistelulähettini alikersantti Anttinen, joka meni luutnantti Puhakan lohkolle, näki ruumiita asemissa ja asemien vieressä. Tykistötuli oli tehnyt ja teki tuhoisaa jälkeä edelleen. Asemantapaiset olivat sortuneet. Ruumiita oli asemissa ja joku haavoittunut yritti vetäytyä pois. Noin 80-100 m:n aukossa ei ollut kuin yksi terve mies jääkäri Lukana, joka ampui kp:llaan edestä tulevaa vihollisjoukkoa. Kk n:o 4 oli ollut kovassa keskityksessä. 3 miestä oli kaatunut paikalleen. Alikersantti Anttinen sai kk:n toimimaan ampuen 1½ vyötä noin 30-60 m:n päästä tulevaan vihollisjoukkoon. Maastoutuiko vihollinen tai kaatuivatko he, mutta pystyssä sitä joukkoa ei ammunnan jälkeen ollut. Joka suunnalta alkoi kumminkin tunkeutua ryssiä linjaa kohti. Alikersantti näki takanaan ryssiä juoksemassa kohti komentopaikkaa. Ampuen kp:llaan hänen onnistui päästä komentopaikan ohi, joka silloin oli joutunut vihollisen selustaan. Taaja palosta tuleva savu peitti mäen ja taistelun melskettä. Huutoa ja valitusta kuului joka puolelta. vihollinen oli menettänyt kaatuneina yksistään luutnantti Puhakan asemien selustassa kymmeniä miehiä. Luutnantti Puhakan tappiot olivat yli puolet vahvuudesta ja Anttilan noin puolet.
Käsitin tilanteen vakavuuden, mutta reserviä ei ollut eikä JR 33:n miehetkään enää olleet takaisin käännettävissä, juoksivat teitä ja sen länsipuolta yli joen ja edelleen Aittojoelle.
Taistelun melske jatkui hirveänä ryöppynä ja tuntui, että kranaattisade vain kiihtyi. Taistelulähettini ilmoitti noin 30 ryssä juoksevan jo palavan talon länsipuolella, mistä hurja ammunta kuului.
Puolustus murtui täydellisesti luutnantti Puhakan ja ylikersantti Anttilan lohkoilla sen jälkeen, kun vihollinen oli päässyt näiden selustaan. Vänrikki Airolan joukkue sitä vastoin piti puoliaan Salonjärven rantamalla.
Kello 16.25 annoin irtautumiskäskyn, jota ei enää voitu vänrikki Airolan joukkueelle toimittaa, koska ylikersantti Anttilan joukkueen kautta oli vihollinen päässyt vänrikki Airolan ja komentopaikan väliin, edeten sillan suuntaan. Alikersantti Tuovilan ryhmä vänrikki Airolan joukkueen vasemmalta siiveltä oli vetäytynyt ylikersantti Anttilan osien kanssa sillalle, jossa oli sekaisin omia ja ryssiä kaikki juosten sillan yli.
Stm. Säkkinen Niilo katui sillalla. Ryssät alkoivat heti ”evvkoida” kaatunutta, siten joutui sillalle noin 25-30 ryssää, noin 10 ryssän ehtiessä sillan yli. Silta räjäytettiin ja siten ryssien rynnäkkö
pysähtyi hetkiseksi. Vihollisen tuli oli kuitenkin ankaraa. Lähetin ylikersantti Tahkolan (tst.au) ohjaamaan miehiä asemiin noin 150-200 m sillan eteläpuolella olevan aukean reunaan. Vänrikki Airolan joukkue käytti patruunansa loppuun vetäytyen sitten rantaan.
Kun silta oli räjäytetty ja paluutie siten poikki, antoi vänrikki Airola käskyn uida yli noin 25-30 m leveän Vuonteleen joen. Katkeraa taistelu käytiin joen pohjoisrannalla vihollisen hyökätessä kahdelta suunnalta. Haavoittuneetkin yrittivät uida, mutta kymmenien jokeen suunnattujen aseiden tuli teki monesta rohkeasta rajajääkäristä lopun. Mm. alikersantti Karvonen, alikersantti Kovaniemi, jääkärit Törmänen, Sakko ja Haataja jäivät jokeen. Alikersantti Laakkonen haavoittuneena yritti suojata joen ylitystä ampuen noin 15 m:n päästä päälle karkaavaa vihollista, joka ampui seisaaltaan. Alikersantti Laakkosen nähtiin kaatuvan. Että vänrikki Airolan joukkueesta pääosa pääsi onnellisesti yli, on suurelta osalta alikersanttivainajien Karvosen ja Laakkosen ansiota. Vihollinen menetti joukon miehiään niin kaatuneina ja haavoittuneina aukealle niitylle joen rannalle, missä ankara taistelu oli riehunut noin tunnin: Aseettomana ja märkänä vajaissa varusteissa pääsi joukko yhtymään komppanian pääosaan, joka oli tulitaistelussa vihollisen kanssa tien suunnassa. Liite 1.
Luutnantti Setälän lohkolta kuului kovaa ammuntaa heti taistelun alussa. Kun vihollinen pääsi murtautumaan asemiemme läpi suuren tien suunnassa edeten samalla osillaan kohti Vuonteleen järveä. Vihollisen tykistö pehmitti myöskin eteentyönnettyä tukikohtaa, jolloin kk.joukkueen johtaja luutnantti Koponen (JR 33:sta) kaatui ja kaksi panssarinyrkkimiestä kaatui. Vihollisen hyökkäys näitä asemia vastaan oli suoritettu eri suunnilta.
Ryssien onnistui päästä etenemään edessä olevan pensaikon suojassa, mistä alkoi tulituksen. JR 33:sta olleet kk:t ampuivat koko keskityksen aja välittämättä vähääkään tykistötulesta, mikä teki tuhoisaa jälkeä asemissamme. Vihollisen tappiot olivat monta kertaa omiamme suuremmat.
Kello 16.00 antoi luutnantti Setälä irtaantumiskäskyn ja palasi vihollisen tulituksesta huolimatta yli Vuonteleen joen osittain uiden osittain kahlaten. JR 33:n miehet vetäytyivät osittain taistelun aikana joen yli. Kapteeni Railion komppania vetäytyi sen jälkeen, kun vihollinen oli saanut sisäänmurron luutnantti Tuulensuun lohkon kautta. Kello 17.00:sta mennessä oli Vuonteleen kylä kokonaan joutunut vihollisen käsiin.
Vaikka Vuonteleen taistelu oli vaatinut raskaan hinnan, oli sillä kuitenkin voitettu aikaa ja viholliselle, joka hyökkäsi 2 pataljoonaa käsittävällä voimalla, tukien hyökkäystä 4 patteristolla, maataistelukoneilla ja lukuisilla eri raskailla krh:lla, tuotettu tappiot yksistään kaatuneina noin 400, lisäksi tykistön aiheuttamat tappiot.
