17.7.1944
Käskyni: ”Aukean reunaan tien molemmille puolille asemiin”, oli kersantti Tahkolan toimesta viety miehille. Alikersantit Tuovila ja Kolvanki muodostivat nopeasti ketjun. Vihollinen ampui keskeytymättä. Kranaatit iskivät tiehen ja sen molemmille puolille. Joen yli päässeet 10-12 ryssää tapettiin helposti, sillä he eivät yrittäneetkään suojautua. Joen pohjoisrannalta vihollinen ampui kaikilla aseilla asemiamme, jotka vain 200 m leveä aukea erotti vihollisen ketjusta. Taistelu sai ikävän käänteen noin klo 17.35, kun vasemmalta metsän kautta oli vihollinen päässyt yli joen. Jääkäri Patrakka, tunnettu hyvä taistelija, kaatui. Vaihtamaan tullutta komppaniaa ei näkynyt. En ollut saanut puhelinyhteyttä majuri Laaksoseen. Määräsin tähystäjät oikealle ja vasemmalle sekä lähetin hakemaan vänrikki Airolan joukkuetta, joka oli uinut yli joen. Vasemmalta saapui miehiäni, jotka tulivat vasemmalta yli joen. Nämä kolme miestä toivat kaatuneiden aseita., jotka toimitettiin Airolan joukkueelle. Lisäksi aseita saatiin tien varresta, jonne niitä oli haavoittuneilta jäänyt.
Kello 18.05 tuli lähetti Krh/JR 33:sta kutsumaan minua Krh:n puhelimeen. Krh oli Taavinkankaalla tien vasemmalla puolella. Jätin luutnantti Puhakan johtamaan taistelua. Läksin noin 500 m taaksepäin puhelimeen. Taavinkankaalla tapasin JR 33:n komppanian, kapteeni Laitisen (Oli 2 kapteeni Laitista), jolla oli käsky vaihtaa meidät. Kapteeni Laitinen järjesti komppaniansa asemiin tien vasemmalle puolelle. Minä sain käskyn miehittää tien ja rannan välin, noin 300 m pitkän alueen. Lähetin käskyn luutnantti Puhakalle, joka miehitti ko. lohkon.
Kello 18.30 oli asemat miehitetty. Komppaniastani oli asemissa yhteensä 42. Märät puolialastomat miehet lähetin vänrikki Airolan johdolla Aittojoelle vääpeli Saarenpään luokse. Tuskin oli asemat miehitetty, kun oikealta niemestä tähystäjät ilmoittivat, että vihollisia, tykistöä ja miehiä tulossa rantaan ja että siltaa tehdään yli joen. Tilasin tykistötulta ja pian tulikin kova keskitys sillan rinteeseen tielle. Tähystäjä ilmoitti, että hevoset lensivät ilmaan ja tykit särkyivät, miehistö hajautui. Tykistö ampui jatkuvasti sillan maastoon.
Kello 18.50 teki vihollinen keskityksen jälkeen hyökkäyksen asemiamme vastaan. Kiivaan noin 45 min kestäneen tulitaistelun jälkeen vihollinen pakoitettiin vetäytymään. Pyysin ja sain a-tarviketäydennystä. Olimme käyttäneet kapteeni Laitisen a-tarvikkeita. Otin yhteyden majuri Laaksoseen, joka ilmoitti, että hänen komentopaikkansa siirtyy Aittojoen maastoon. Samalla kertoi, että kapteeni Railion komppania ja luutnantti Setälän joukkue ovat tien suunnassa. Setälän hän oli käskenyt tulla luokseni ja että Setälällä oli noin 20 miestä mukanaan. Kapteeni Railion komppania, joka on suurelta osalta avuton, on toistaiseksi takempana. Kapteeni Laitinen tuli luokseni ja selostin hänelle tilanteen. Hän ilmoitti, että hänelle oli alistettu joku porukka ja että sijoitti sen tien vasemmalle puolelle.
Eversti Kurenmaa antoi käskyn lähteä hyökkäämään ja vallata edessä oleva pieni kukkula, josta voisi johtaa tykistötulta. Ilmoitin, ettei ko. kukkulalta näy Vuonteleen kylä eikä silta, luopui hän hyökkäyksestä,
Kello noin 19.10 alkoi vihollinen keskittää tykistöllä ja heittimillä asemiimme. Vasemmalta suuren suon takaa kuului huutoa. Lääkintäkersantti Puukari kävi yksinään raahaamassa erään haavoittuneen tykistökersantin pois. Vasemmalle suuren suon reunaan olin asettanut tähystäjän. Tähystäjä ilmoitti, että jonoissa menee miehiä yli suon noin 1 km:n päässä tiestä. Ryhdyin kapteeni Laitiselta ottamaan selvää, onko menijät omia vai vihollisia. Kapteeni Laitiselle tuotiin ilmoitus, että 9. komppania on jättänyt asemansa ilmoittamatta mitään kapteeni Laitiselle. En saanut yhteyttä majuri Laaksoseen, sillä hänen komentopaikkansa oli siirtymässä.
Ilmoitin asiasta eversti Kurenmaalle. Hän tiedusteli, että onko ryssiä päässyt läpi. Ilmoitin, että vihollinen lyötiin takaisin ja että asemiemme edessä on kaatuneita. Jos vasen siipi kestää paikallaan, ei ole mitään hätää. Puhelun kestäessä tuli ilmoitus, että ryssät ylittävät vasemmalta suurta suota. Ilmoitettuani tämän sain käskyn: ”Otatte komentoonne koko etulinjan ja torjutte ryssän hyökkäyksen”. Vihollinen tulitti jatkuvasti asemiamme edessä olevasta metsiköstä. Tykistömme ampui tulipeitettä etumaastoon, jossa vihollinen ryhmitti (huudoista päätellen) joukkojaan uuteen hyökkäykseen. Tämä hyökkäys, jota vihollinen tuki tykistöllä ja krh:lla, tyrehtyi alkuunsa, sillä oma jv.aseittemme tuli ja tykistön sulku tekivät lopun etenemisestä. Vain 20-30 miestä näyttäytyi tien ja rannan välissä olevan aukean reunassa. Kovaa huutoa ja valitusta kuului jatkuvasti etumaastosta.
Kello 21.15 käski eversti Kurenmaa minun irroittaa osastot ja siirtyä purolle (Aittopurolle), joka oli noin 3 km Aittojoen itäpuolella, jonne majuri Laaksonen myöskin tulisi. Eversti lisäsi, että tuo purolinja on sitten pidettävä. Oli näet selvinnyt, että ryssät ovat läpäisseet vasemman ”linjan”. Vasemmalla oleva metsä oli auki Pörönselän suuntaan eikä sinne miehiä riittänyt. Yhteyttä varten lähetetty kapteeni Laitisen partio palasi ilmoittaen ryssien kulkevan kohti länttä vasemmalla olevalla maalla ja sen takana.
Määräsin luutnantti Puhakan ja oman komppanian rippeet viivyttämään. Itse lähdin katsomaan uutta linjaa. Otin mukaani kapteeni Laitisen miehineen. Patruunalaatikot kantoi kapteeni Laitisen osasto. Luutnantti Setälän joukkue tuli vastaan. Hänen osastonsa liittyi marssiin. Majuri Laaksonen olikin ko. purolla vastassa sillan luona. Hän alisti kapteeni Rajaksen, jolla oli 55 pioneeria, minulle.
Lohko miehitettiin liitteen ”Pörönselkä mukaisesti”.
Kello 22.40 lohkoni oli miehitetty seuraavasti: Aittojoki - Salonjärvi luutnantti Setälä, keskellä kapteeni Rajas, tien suunta luutnantti Puhakka.
Vihollisen tykistö ampui koko yön. Pörönselän suunnasta kuului kovaa taistelun melskettä taukoamatta.
18.7.1944 maataistelukoneet olivat ilmassa yhtä mittaa tehden tiellä liikkumisen mahdottomaksi.
Kello 8.30 saapui vänrikki Airolan joukkue Aittojoelta aseistettuna ja varustettuna (tilapäisesti), vahvuus noin 38 miestä.
Päivällä määrättiin panssarinyrkkimiehiä puron sillan luokse. Silta oli jo räjäytetty.
Kapteeni Railon lohkolla yritti vihollinen hyökätä, mutta saatiin työnnettyä takaisin. Naumarakosta kuului kovaa taistelun melskettä.
Kello 13.20 alkoi vihollinen ampua tulipeitettä lohkolleni tien suuntaan. Pioneerityövälineitä ei ollut. Kaivautuminen suoritettiin kenttälapioin.
Kello 16.20 oli todennäköisesti vihollinen tulenjohtokone ”päällä”, koska keskitys tuli komentopaikkaan. Muutin komentopaikkaani oikealle noin 250 m. Maataistelukoneita oli yhtä mittaa ”päällä” ampuen ja pommittaen.
Kello 22.10 alkoi vihollinen liikehtiä suon itäreunassa, mutta tykistö teki lopun siitä.
Kello 22.40 alkoi ainakin komppanian vahvuinen vihollinen hyökätä yli suon päästen noin 10 m asemista. Taistelun ollessa kuumimmillaan huusi joku kapteeni Rajaksen pioneereista (todennäköisesti ryssän asiamies): ”Kapteenin käsky – irtautukaa.
Osa miehiä jätti asemansa. Kapteeni Rajaksen ja kersantti Kaikkosen nopea toiminta pysähdytti ryssät ja kun heitin vänrikki Airolan joukkueen tuleen, saatiin hyökkäys torjutuksi aivan viime hetkellä.
Vihollisen keskitykset kaikin raskain asein olivat kovia koko taistelun ajan. vihollisen kuormasto oli maantiellä.
19.7.1944
Kello 0.20 oli taas hiljaista. Yli 40 ryssää lepäsi suolla, muutama jo asemiemme lähellä.
Kello 0.50 sain ilmoituksen: ”Iso Iita tulee klo 2.20. S.o irtautukaa klo 2.20”.
Aittojoen moneen paikkaan oli varattu veneitä. Olin joutunut koko vuorokauden välittämään käskyt Railiolle ja Laitiselle. Minulla oli lisäksi käsky: ”Jos yhteys katkeaa, otan komentooni etulinjan”.
Kello 2.20 Irtaannuin, Railio ja Laitinen irtaantuivat ½ t ennen.
Vihollinen ei häirinnyt vetäytymistä. Kello noin 4.00 ylitti osastoni Aittojoen.
Kello 6.00 olimme III/JR 33:n kokoontumispaikalla 3 km Aittojoen sillasta länteen. Alistus lakkasi ja komppania sai käskyn palata Shemekaan. Komppania oli menettänyt kaikkiaan 54 miestä (Liite)
Viholliselle se oli tuottanut noin 500 miehen tappiot.
Taisteluitten aikana olivat kunnostautuneet erikoisesti:
Luutnantti Puhakka, vänrikki Airola, kersantti Kaikkonen, kersantti Tahkola, alikersantti Kolvanki, alikersantti Tuovila, alikersantti Anttinen, kersantti Halttunen, alikersantti Ervasti, lääkintäkersantti Puukari, korpraali Vellonen, korpraali Säkkinen, korpraali Ritanen, kersantti Hämäläinen ja monet rajajääkärit ja jääkärit.
III/JR 33:n komentaja majuri Laaksonen kiitti komppaniaa sitkeästä ja tuloksellisesta taistelusta sekä oikeasta taisteluhengestä.
2./Rj.P 8 päällikkö, kapteeni V Isola.
